Kahden etunimityypin yleistyminen ja suosionvaihtelu [The spread and variation in popularity of two Finnish name types]
Abstrakti
Artikkelissa tutkitaan suomenkielisiä naistennimiä. Suomalaisessa etunimistössä on useita samanloppuisten naistennimien rykelmiä: esimerkiksi Hanna, Minna, Sanna sekä Arja, Merja, Mirja. Artikkelissa tutkitaan ja vertaillaan kahden tällaisen etunimityypin yleistymistä ja suosionvaihtelua. Tutkimuskohteena ovat kaksitavuiset ija-loppuiset naistennimet (kuten Eija, Raija ja Tuija), joita kutsutaan Seija-tyypiksi, sekä kaksitavuiset nja-loppuiset naistennimet (kuten Anja, Pinja ja Ronja), joita kutsutaan Anja-tyypiksi.
Artikkelissa selvitetään nimien alkuperää ja pohditaan, ovatko uudet samanloppuiset nimet mahdollisesti syntyneet vanhojen nimien mallin mukaan. Väestörekisterikeskuksen tietokannasta poimitun aineiston avulla tutkitaan, kuinka monta kaksitavuista ija- ja nja-loppuista naistennimeä etunimistöömme kuuluu ja kuinka yleisiä nimet ovat. Mitkä nimet ovat yleistyneet ensimmäisinä ja mitkä ovat jääneet harvinaisiksi? Tutkimusaineisto kattaa vuodet 1870–2009 ja sisältää suomenkielisille tytöille ensimmäisiksi etunimiksi annetut nimet.
Artikkelissa osoitetaan, että vaikka molemmat etunimityypit ovat alkujaan lempinimimuotteja, ne ovat kuuluneet viralliseenkin etunimistöön jo 1800-luvun puolella. Seija-tyyppi on yleisimmillään 1900-luvun puolivälissä, kun taas Anja-tyypillä ei ole yhtä selkeää suosionhuippua. 2000-luvulla Anja-tyyppi on merkittävästi Seija-tyyppiä suositumpi.
Etunimien suosionvaihtelulla tarkoitetaan ajallista vaihtelua eri etunimien valinnassa. Nimien suosiot vaihtelevat, sillä nimenantajat yleensä valitsevat nimiä, jotka tuntuvat uusilta. Suosionvaihtelututkimus on yleisesti perustunut siihen, että mitä suuremman prosentuaalisen osuuden nimi saa samana vuonna annetuista nimistä, sitä suositumpi nimi on. Artikkelissa tuodaan esiin se, että vuosittain annettujen erilaisten nimien määrä on kasvanut merkittävästi 1900-luvun puolivälistä lähtien ja kasvaa edelleen. Valikoima, josta nimet valitaan, on siis merkittävästi suurempi nykyään kuin esimerkiksi 1900-luvun puolivälissä.
--
The spread and variation in popularity of two Finnish name types
The article examines Finnish first names for women. The body of Finnish first names features several collections of women’s names with a common ending, e.g. Hanna, Minna, Sanna and Arja, Merja, Mirja. The article assesses and compares the occurrence of two such name types, their spread and the variation in their popularity. At the focus of this study are disyllabic women’s names ending in -ija (e.g. Eija, Raija and Tuija), which the author refers to as ‘Seija-type names’, and disyllabic women’s names ending in -nja (e.g. Anja, Pinja and Ronja), which the author calls ‘Anja-type names’.
The article explores the origins of these names and considers the possibility that new names with the same endings have arisen based largely on the templates of earlier names. Based on statistics taken from the database of the Population Register Centre in Finland, the article examines how many such disyllabic women’s names ending in -ija and -nja exist within the canon of Finnish names and how common they are. Which names became popular first and which have remained rare? The statistics used in this research cover the period 1870–2009 and contain all Finnish-language names attributed to girls as given first names.
The article demonstrates that, although the two name types outlined above have their origins in diminutive forms, both have belonged to the official name list since the 19th century. Seija-type names were most common in the mid-20th century, while Anja-type names do not display such a clear peak in popularity. In the early 21st century, the Anja-type is considerably more popular than the Seija-type.
By variation in popularity, the article refers to periodic trends in the selection of specific first names. The popularity of names shifts largely because the person giving the name generally wishes to choose a name that feels somehow new. Studies into the popularity of names are generally based on a correlation with the percentage of names given: the greater the percentage of a name in any given year, the greater its overall
popularity.
The article points out that the number of individual names given in any one year has grown significantly since the middle of the 20th century and is still on the increase. Thus, the body of names from which parents can choose a name is significantly larger than it was in the mid-20th century.
