Partitiivin käyttö oppijansuomessa. – Prior linguistic knowledge matters: The use of the partitive case in Finnish learner language
Abstrakti
Itämerensuomalaisille kielille tyypillinen partitiivi on aikaa myöten kehittynyt separatiivi-nimisestä uralilaisen kantakielen paikallissijasta syntaktisia funktioita ilmaisevaksi sijamuodoksi. Nykysuomessa partitiivi on yksi objektin, eksistentiaalisubjektin ja predikatiivin sijoista, jolla ilmaistaan rajaamattomuutta ja kielteisyyttä. Partitiivin käyttö aiheuttaa suomen kielen oppijoille usein ongelmia – luultavasti siksi, että objektin, subjektin ja predikatiivin sijanvalinnassa on vaihtelua ja ratkaisevien kieliopillisten sääntöjen muodostus on toisinaan erittäin vaikeaa. Tutkimuksessa tarkastellaan virolaisten, saksalaisten ja hollantilaisten suomea vieraana kielenä opiskelevien partitiiviobjektin, -subjektin ja -predikatiivin käyttöä lähde- ja kohdekielen samanlaisuuden ja erilaisuuden näkökulmasta. Lähde- ja kohdekielen roolin selvittämisen lisäksi tutkimuksen tavoitteina on identifioida partitiivin yleiset ja lähdekielikohtaiset ongelmakohdat ja yhdistää tutkimustulokset vieraan kielen oppimiseen ja -opetukseen. Tutkimusaineistoina on virolaisten, saksalaisten ja hollantilaisten opiskelijoiden kirjoittamia tekstejä, jotka on poimittu Kansainvälisestä oppijansuomen korpuksesta (ICLFI) ja arvioitu Eurooppalaisen viitekehyksen (CEFR) kielitaitotasojen mukaan. Virhe- ja frekvenssianalyyseissä aineistoista analysoidaan muun muassa partitiivin yli- ja alikäyttövirheet ja partitiivin vaatimat kontekstit. Tutkimuksesta käy ilmi, että virolaisten oppijoiden ja ei-sukukieliä puhuvien oppijoiden tuotoksissa on huomattavia eroja. Virolaisten aineistosta löytyy yleisesti tilastollisesti vähemmän partitiivivirheitä kuin kahdesta muusta osakorpuksesta ja lisäksi myös virhekategorioita ja -rakenteita, jotka johtunevat lähdekielen vaikutuksesta. Tämän lisäksi saksalaisten ja hollantilaisten tuotoksissa on selvästi enemmän kohdekielen sääntöjen yliyleistämistä kuin virolaisten osakorpuksessa. Tutkimustulokset osoittavat, miten lähdekieli vaikuttaa kohdekielen oppimiseen. Tutkimustulosten avulla on mahdollista kehittää sellaisia opetuksen apuvälineitä, joilla voidaan selventää virolaisille suomenoppijoille L1:n ja L2:n partitiivin käytön eroja ja yhtäläisyyksiä ja tehostaa oppimista. Tutkimus antaa myös viitteitä siitä, että ei-sukukielisten oppijoiden opetuksessa tärkeitä ovat kohdekielen ja sijanvaihteluiden sisäiset tunnusmerkit.
---
Marianne Spoelmanin suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Oulun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa 24. toukokuuta 2013. Vastaväittäjänä toimi professori Scott Jarvis Ohion yliopistosta ja kustoksena dosentti Jarmo Harri Jantunen.
Marianne Spoelman: Prior linguistic knowledge matters. The use of the partitive case in Finnish learner language. Acta Universitatis Ouluensis, B Humaniora 111. Oulu: University of Oulu 2013. Kirja on luettavissa osoitteessa http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-0114-6.
