Murteenkäytön funktiot parisuhteen kuvauksessa Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa
Abstrakti
Artikkeli tarkastelee Kalle Päätalon Iijoki-sarjan murteenkäyttöä teoksen päähenkilön Kallen ja hänen vaimonsa Lainan parisuhteen kuvauksessa. Tutkimusaineisto koostuu 13 romaanista, joissa keskeisenä aiheena on Kallen ja Lainan avioliitto. Tutkimuksessa on tarkasteltu, millaisilla murrepiirteillä parisuhteen kehittymistä kuvataan ja millaisin diskursiivisin keinoin parisuhteen rakentuminen ja rikkominen tapahtuu. Tätä kautta selviää, kuinka kielen variaatio toimii tarinan temaattisen rakenteen kannalta. Kallen ja Lainan dialogissa esiintyvillä murrepiirteillä on myös metapragmaattinen funktio. Murteenkäytön kautta hahmottuu tietynlainen kaunokirjallisuuden kielenkäytön tapa, joka heijastaa elävän kielen rakenteita, mutta toimii itsenäisesti kaunokirjallisen teoksen tematiikkaa palvellen.
Tutkimuksen lähtökohtana on sosiolingvistinen variaationanalyysi, jonka rinnalla käytetään etnodialektologista lähestymistapaa. Murrepiirteiden diskursiivisen käytön tarkastelussa hyödynnetään kriittisen diskurssianalyysin periaatetta kontekstin ja kielen välisestä dynaamisesta suhteesta: dialogissa neuvotellaan parisuhteen asetelmasta, ja murteenkäytöllä on tässä oma roolinsa.
Analyysi paljastaa, että samat äänneopilliset piirteet voivat toimia sekä parisuhdetta rakentavassa että sitä rikkovassa dialogissa. Kalle kommentoi ja matkii esimerkiksi vaimonsa murteen astevaihtelutonta nk-yhtymää, i-vartaloisten verbien ei-diftongillisia imperfektimuotoja (esim. opein) ja si-imperfektiä. Laina puolestaan kommentoi useimmin svaavokaalia, katoa t:n heikon asteen vastineena sekä yleisgeminaatiota. Rikkovassa dialogissa Laina ottaa esille lähes kaikki itämurteiden tuntomerkit, kuten pitkän aa:n ja ää:n diftongiutumisen, ht:n ts:n vastineena, labiaalistumisen ja diftonginreduktion.
Henkilöhahmojen puhekielen variaatiolla on tärkeä osa Kallen ja Lainan parisuhteen kuvaamisessa. Aluksi erilaisten murteiden selittämisellä ja matkimisella rakennetaan Kallen ja Lainan yhteisymmärrystä. Kun Päätalo kuvaa avioliiton vaikeuksia, myös puolisoiden erilaiset murteet joutuvat törmäyskurssille keskenään. Narratiivin rinnalla kirjailija käyttää dialogissa kielen variaatiota henkilöhahmojen, sosiaalisten suhteiden sekä näiden muutoksen kuvaamisessa.
---
Functions of dialectal language use in the description of a relationship in the Iijoki series by Kalle Päätalo
This article examines dialectal language use in the description of the relationship between the protagonist Kalle and his wife Laina in the Iijoki series of novels by Kalle Päätalo. The research material comprises 13 novels, all of which focus on the marriage between Kalle and Laina. The research investigates the dialectal features used to describe the development of the characters’ relationship and the discursive methods used in the construction and collapse of the relationship. The analysis demonstrates how language variation contributes to the thematic structure of the story. The dialectal features in the dialogue between Kalle and Laina also display a metapragmatic function. The use of dialectal language illustrates a specific method of using language in fiction that mirrors the structures of natural language but which functions independently, thereby complementing the thematic features of the novel.
The study is founded in sociolinguistic variation analysis used in tandem with an ethnodialectological approach. The examination of the discursive use of dialectal features utilises critical discourse-analytical theories regarding the dynamics of context and language; the dialogue is thus a negotiation of the setting of the relationship in which dialectal language plays a part.
The analysis reveals that the same phonological features can contribute to both relationship-making and relationship-breaking dialogue. For instance, Kalle comments upon and mimics the following features in his wife’s dialect: the non-gradational consonant cluster nk, past tense forms of i-stemmed verbs with the diphthong ei (e.g., opein), and the si past tense form. Laina in turn most frequently comments upon the schwa vowel, the use of deletion in place of the weak form of t, as well as general gemination. In the relationship-breaking dialogue Laina brings up nearly all the features of East Finnish dialects, such as the diphthongisation of the long vowels aa and ää, the use of the cluster ht in place of ts, labialisation, and diphthong reduction.
The characters’ speech variation is a key feature of the description of the relationship between Kalle and Laina. Initially the description and mimicry of the characters’ respective dialects are used to build a rapport between Kalle and Laina. When Päätalo describes marital problems, the spouses’ dialects also come into conflict. In addition to the narrative, the author uses linguistic variation in dialogue to illustrate his characters, their social relationships and changes thereof.
