Verkkokeskustelijoiden käsitykset hän- ja se-pronominien norminvastaisesta käytöstä
Abstrakti
Artikkeli tarkastelee ei-kielitieteilijöiden käymää keskustelua eläimeen viittaavasta hän-pronominista sekä ihmiseen viittaavasta se-pronominista internetin keskustelupalstoilla. Normitetussa suomen kielessä eläimiin viittaavan kolmaspersoonaisen pronominin sääntö on tiukempi kuin monissa muissa kielissä. Esimerkiksi ruotsissa ja englannissa persoonapronominin käyttö eläimistä sallitaan ja sitä jopa suositellaan tietyissä tilanteissa, mutta suomessa vain demonstratiivipronomini on yleiskielen mukainen. Hän-pronominia kuitenkin käytetään viittaamassa erityisesti lemmikkieläimiin ainakin puhutussa kielessä, lastenkirjoissa ja leikittelevissä, vapaamuotoisissa teksteissäkin. Se-pronomini taas on puheessa tavallinen ihmisviitteisenä.
Keskusteluissa esiin tuotavia käsityksiä tutkitaan kansanlingvistisestä näkökulmasta yhdistämällä sisällönanalyysiä ja diskurssianalyysiä. Tulokset täydentävät aiemmin kyselyaineistojen perusteella tehtyä tarkastelua ja vertaavat kahta pronomininormia koskevia käsityksiä toisiinsa.
Havainto, että ei-kielitieteilijät keskittyvät normiin ja vaativat yksiselitteisiä sääntöjä, ei yllätä. Normidiskurssia selvästi yleisempää on kuitenkin vedota arvostukseen ja väitellä siitä, ilmaiseeko pronominivalinta puhujan suhtautumista viittauskohteeseen. Keskustelijat ovat aidosti erimielisiä, ja kummankin normin rikkomista myös puolustetaan ja ymmärretään. Verkkokeskustelijat kytkevät kaksi pronomininormia yhteen kahdella erilaisella tavalla: se-pronominin käyttöä ihmisistä käytetään sekä puolustamassa että vastustamassa hän-pronominin käyttöä eläimistä. Alueellinen vaihtelu nousee verkkokeskusteluissa esiin harvemmin kuin aiemmin tarkastelluissa kyselyvastauksissa. Normidiskurssin vastapainoksi asettuvat käsitykset tilanteen mukaan vaihtelevista käyttötavoista sekä kielenkäyttäjän oikeudesta käyttää kieltä haluamallaan tavalla. Lisäksi verkkokeskustelijat esittävät, että hän-pronominin käyttö viittaamassa eläimiin olisi lisääntynyt viime vuosina muiden kielten vaikutuksesta tai siksi, että ihmisten suhtautuminen lemmikkieläimiin on muuttunut.
Online discussions about rules for third-person pronoun use in Finnish
The article examines online discussions regarding the use of the personal pronoun hän ‘he, she’ for animals and the demonstrative pronoun se ‘it’ for people. In Standard Finnish, the norm regulating the third-person pronouns used for animal referents is stricter than in many other languages. In English and Swedish, for instance, a personal pronoun is allowed and even recommended in some contexts. Even though it is against the norms of Standard Finnish, the personal pronoun hän ‘he, she’ may refer to pets in colloquial speech, children’s books and playful style. The demonstrative pronoun se ‘it’, in turn, refers to all kinds of referents, including people, in informal spoken language.
The approach in this article is folk linguistic and the methods used are those of discourse analysis and content analysis. It is not surprising that participants in online discussions focus on the standard norm and insist upon simple, unambiguous rules. However, a more common discourse in the data is to argue as to whether the choice of pronoun is linked to a demonstration of respect for animals. The perspectives regarding the two norms governing pronoun use intertwine in several interesting ways, and breaking these norms can be justified by situational variation and the right to use language freely. Many participants in online discussions think that the use of hän for animals may have increased due to the influence of other languages and changing attitudes towards animals.
