Yksilön toimijuudesta yhteiseksi käytännöksi

Muutospajat oppilaitoksen ja työpaikkojen välistä yhteistyötä rakentamassa

• Eveliina Saari Työterveyslaitos https://orcid.org/0000-0003-4710-8011
• Anna-Leena Kurki Työterveyslaitos https://orcid.org/0000-0003-1125-4949
• Pauliina Mattila-Holappa Työterveyslaitos https://orcid.org/0000-0002-7202-2386

DOI: https://doi.org/10.33336/aik.107386

Avainsanat: toimijuus [http://www.yso.fi/onto/yso/p2335], kehittäminen [http://www.yso.fi/onto/yso/p4230], interventio [http://www.yso.fi/onto/yso/p41], työssäoppiminen [http://www.yso.fi/onto/yso/p10225], yhteistyö [http://www.yso.fi/onto/yso/p6334], ammatillinen koulutus [http://www.yso.fi/onto/yso/p9700], vähittäiskauppa [http://www.yso.fi/onto/yso/p14002]

Abstrakti

Ammatillisen koulutuksen uudistus edellyttää työpaikoilta yhä aktiivisempaa roolia työelämässä oppimisen onnistumiseksi. Ammatillisten opettajien haaste on siirtyä oppilaitoskeskeisestä opetustyöstä kohti verkostotoimijuutta, jossa koulutuksen ja työpaikkojen yhteistyö luo mahdollisuuksia tulevaisuuden osaamiselle ja yhteiselle oppimiselle. Toteutimme yhteistyön kehittämiseksi vähittäiskaupan alalla kehittävän työntutkimuksen teoriaan ja metodologiaan perustuvan muutospajaintervention, johon osallistui ammatillisen oppilaitoksen kouluttajia, opiskelijoita ja työpaikkojen johtoa sekä henkilöstöhallinnon edustajia. Käytimme sosiokulttuurisessa lähestymistavassa kehitettyä kehittämistoimijuuden käsitettä, joka jäsentää ihmisen toimijuutta yhteisöllisenä ja yksilöllisenä ilmiönä. Tutkimme, millaista kehittämistoimijuutta muutospajan aikana ja seurauksena syntyi. Analysoimme erityisesti yhden kokeilun kehittymistä ideasta käytäntöön ja yhden kouluttajan toimijuutta uuden käytännön edistäjänä. Analyysimme osoitti kouluttajan yksilöllisen toimijuuden olennaiseksi verkostomaisessa kontekstissa toteutetussa interventiossa. Työpaikkojen kiire toistui muutospajojen diskurssissa yhteistyötä estävänä tekijänä, mistä tulisi käydä oppilaitosten ja työpaikkojen välistä arvokeskustelua. Uuden yhteistyökäytännön kehittymiseen ja vakiintumiseen ei riitä yhden toimijan aloitteellisuus, vaan tarvitaan kaikkien verkoston osapuolien toimijuutta. Verkostomaisten interventioiden osallistujien sitoutumiseen ja kokeilujen juurruttamiseen interventioiden jälkeen on panostettava nykyistä enemmän.