Spinoza, affektit, intersektionaalisuus ja aikuiskasvattajan itseymmärrys

• Jiri Nieminen Jyväskylän yliopisto https://orcid.org/0009-0007-3296-0988

DOI: https://doi.org/10.33336/aik.141644

Avainsanat: affektiivisuus [http://www.yso.fi/onto/yso/p11268], intersektionaalisuus, aikuiskasvatus, aikuiskasvatus [http://www.yso.fi/onto/yso/p10754], tietoteoria [http://www.yso.fi/onto/yso/p15994]

Abstrakti

Baruch Spinozaa ei ole pidetty kasvatusfilosofina, eikä hän kirjoittanut pedagogiikasta. Silti viime vuosina hänen ajatteluaan on käsitelty kasvatustieteissä. Kysyn, kuinka Spinozan affekti- ja tietoteorian näkökulmasta kokemuksellisen tiedon ja rationaalisuutta korostavan tiedon vastakkainasettelua on mahdollista purkaa aikuiskasvatuksessa ja intersektionaalisessa tiedontuotannossa.

Artikkelin esimerkit ovat muotoutuneet vuorovaikutuksessa sosiaalityön aikuisopiskelijoiden kandidaatti- ja maisteriseminaareja ohjatessa. Spinozalle mieli on ruumiin idea, ja sikäli kun opiskelijoiden ja aikuiskasvattajan ruumiillinen kokemus ja siten ”toimintakyvyn ja ilon” aiheuttajat eivät ole identtisiä, näiden ruumiin ideoiden tuottama tieto poikkeaa toisistaan.

Oppimisen tiloissa moninaiset kokemukset on kuitenkin mahdollista yhdistää aktiivisesti jäsenneltynä yhteisiksi käsityksiksi, tavoitteena adekvaatti tieto. Niin ikään opiskelijoiden esiintuomien kokemusten synnyttämät affektit tarjoavat aikuiskasvattajalle mahdollisuuden itsetutkiskeluun ja -kritiikkiin. Näitä käsittelemällä hän ymmärtää enemmän itseään aktivoituen iloon. Sillä samalla, kun opimme itsestämme, luomme ymmärrystä ympäröivästä luonnosta ja yhteiskunnasta, koska Spinozan mukaan olemme osa luontoa eli yhteiskuntaa.