Keho, halu ja tunnustus kulutuksessa

Oudoksumalla kohti kestävämpää tulevaisuutta

Kirjoittajat

• Mikko Rosenberg Tampereen yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.33336/aik.88332

Avainsanat:

kriittinen pedagogiikka [http://www.yso.fi/onto/yso/p20298], halu [http://www.yso.fi/onto/yso/p4174], kestävä kehitys [http://www.yso.fi/onto/yso/p8470], kulutuskulttuuri [http://www.yso.fi/onto/yso/p22644]

Abstrakti

Nykyisenlaisen kulutuskulttuurin seuraus on vääjäämätön ekologinen rapautuminen. Ihmisten halu kuluttaa ja toteuttaa itseään pitää yllä kehityskulkua. Kriittisen pedagogiikan monitieteisestä teoriaperinteestä käsin tarkastelen kuluttavaa haluamista, joka osaltaan pitää yllä patologista kulutuskäyttäytymistä. Jotta ymmärrämme toimintaamme nykyistä paremmin, on ensin tutkailtava sitä, mitä haluaminen pitää sisällään. On hankala rajata keinotekoisia muualta omaksuttuja haluja ja luonnollisia haluja, koska elämässä koettu on sidoksissa ympäristöön ja kehoon. Halut kasvavat arkisissa kohtaamisissa, kun opimme, mitä muut haluavat tavoitella. Halut ilmentävät inhimillisen olemisen henkilökohtaisuutta ja intersubjektiivisuutta. Henkilökohtainen keho haluaa kokea olevansa turvassa ja yhteydessä toisiin. Kulutushalujen toteuttaminen ja ylläpitäminen rapauttavat ekologisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti globaalisti. Kasvatustieteen haaste on löytää välineitä muodostaa nykyistä kestävämpää haluamista. Oudoksuva kasvatus luo edellytyksiä nähdä normaaliksi koettu kulutuskulttuuri tuoreessa valossa.