Oppimisen markkinat
Abstrakti
”Teattereissa, konserteissa ja ennen kaikkea museoissa käyntejä koskevat tilastot riittävät muistuttamaan meitä siitä, että aikaisempien sukupolvien keräämä ja jälkipolville perinnöksi jättämä kulttuuripääoma (vaikka se teoriassa onkin tarjolla kaikille) kuuluu tosiasiassa vain niille, jotka on varustettu kyvyllä omaksua se. Kun otetaan huomioon se tosiasia, että kulttuurihyödykkeiden ymmärtäminen ja omistaminen symbolisina hyödykkeinä (sekä tämänkaltaiseen omaksumiseen ja omistamiseen liittyvä symbolinen mielihyvä) ovat mahdollisia vain niille, jotka hallitsevat niiden lukemisen mahdollistavan koodin – toisin sanoen että symbolisten hyödykkeiden omaksuminen edellyttää omaksumisvälineitä – niin riittää, kun annetaan kulttuurin siirtymistä ohjaavien lakien vaikuttaa vapaasti ja seurauksena on kulttuuripääoman lisääntyminen siellä, missä sitä jo entuudestaan on ja samalla kulttuuripääoman jakautumisesta eri yhteiskuntaluokkien välillä vastaavan rakenteen heikkeneminen. Tällä tarkoitetaan sitä rakennetta, joka vastaa sosiaalisesti tavoittelemisen ja omistamisen arvoiseksi määritellyn symbolisen vaurauden omaksumiseksi tarvittavien välineiden jakamisesta.” (Bourdieu 1973, s.73)