Kansansivistyksen kadottaminen

  • Seppo Niemelä
Avainsanat: elinikäinen oppiminen [http://www.yso.fi/onto/yso/p6262], aikuiskasvatus [http://www.yso.fi/onto/yso/p10754], vapaa sivistystyö [http://www.yso.fi/onto/yso/p12170], kansanopistot [http://www.yso.fi/onto/yso/p12915]

Abstrakti

On kiinnostava kysymys, miten ja mihin ajatus itsenäisestä kansansivistyksestä Suomessa katosi. Osin kyseessä oli varmastikin kansansivistystradition eräiden perimmäisten ajatusten kertakaikkinen vanheneminen. Jotakin oleellista yhteisöllistä menetettiin, kun vapaa kansansivistystyö muuttui vapaaksi sivistystyöksi ja toiminnan yhteys kansalaisyhteiskuntaan ja demokratiaan heikkeni, kirjoittaa Seppo Niemelä analysoidessaan kansansivistyksen keskeisiä sanoja: kansa, sivistys, sivistystyö ja vapaus.
Viittaaminen
Niemelä, S. (2002). Kansansivistyksen kadottaminen. Aikuiskasvatus, 22(2), 84–91. https://doi.org/10.33336/aik.93404