Mikä oikeuttaa yliopistojen täydennyskoulutuksen?

• Ari Jolkkonen Joensuun yliopisto

DOI: https://doi.org/10.33336/aik.96843

Avainsanat: yliopistot [http://www.yso.fi/onto/yso/p10895], täydennyskoulutuskeskukset [http://www.yso.fi/onto/yso/p17181], täydennyskoulutus [http://www.yso.fi/onto/yso/p6266], sponsorointi [http://www.yso.fi/onto/yso/p1759],

Abstrakti

Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, kuinka täydennyskoulutuskeskukset sovittavat itsensä perinteiden määrittämään yliopistoon tieteen ja käytännön välittäjänä. Täydennyskoulutuskeskukset tarjoavat tieteen edustajien tunnustaman yliopistollisen aseman vastineeksi yliopiston ulkopuolelta hankkimaansa aineellista ja ei-aineellista tunnustusta. Tunnustuksen arvoa kohottaa se, että täydennyskoulutuskeskusten toiminta näyttää arkipäiväisyydestään huolimatta ratkaisevasti tukevan suurten yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden, kuten rakennemuutoksen hallitseminen ja tietoyhteiskunnan rakentaminen, saavuttamista. Vaikka yhteiskunnallinen hyväksyntä on tullut koko yliopistolle entistä tärkeämmäksi, tieteen edustajien on vaikea antaa täydennyskoulutuskeskuksille oikeutta esiintyä tieteen edustajana, sillä he pelkäävät täydennyskoulutuskeskusten yliopillisten perinteiden vastaisen toimintatavan nakertavan tieteen arvostusta.