Ikääntyvien opiskelu ja koulutus

• Tarja Tikkanen Jyväskylän yliopisto
• Jan-Erik Ruth Kuntokallio (vanhustyön koulutus- ja tutkimuskeskus)
• Jorma Kuusinen Jyväskylän yliopisto

DOI: https://doi.org/10.33336/aik.96936

Avainsanat: eläkeläiset [http://www.yso.fi/onto/yso/p2431], ikääntyneet [http://www.yso.fi/onto/yso/p2433], aikuisopiskelu [http://www.yso.fi/onto/yso/p10753], gerontologia [http://www.yso.fi/onto/yso/p468], koulutusgerontologia,

Abstrakti

Ikääntyvien aikuisten opiskelu on aina näihin päiviin saakka sijoittunut pääosin yleissivistävän aikuiskoulutuksen alueelle, mistä johtuen tämän alueen marginalisoituminen on erityisen haitallista juuri heille, yhteiskunnassamme vähiten koulutusta saaneille. Aikuiskoulutuksen motiiveja ja lähtökohtia ei ole ikääntyvien osalta vielä selkeästi muotoiltu. Tilanteen selkiytymättömyyttä kuvaa se, että aikuiskoulutuspoliittisissa kannanotoissa ikääntyvien koulutus on lähes sivuutettu ja heitä koskeva koulutuspoliittinen ohjelma puuttuu tyystin. Enää ei riitä, että ikäihmiselle tarjotaan pelkästään toimintaa ja aktiviteetteja aktiivisuuden ja ajankulun vuoksi, vaan kouluttajien ja tutkijoiden on myös eritellymmin pystyttävä kysymään itseltään, millaista koulutusta tarvitaan. Koulutusgerontologian nykytilaa arvioidessaan todetaan, että vaikka käytännössä ikääntyvien koulutustoiminta laajenee koko ajan ja osallistujamäärät kasvavat, ikääntyvien koulutuksessa teorian ja käytännön tiet kulkevat erillään.