Karjalais-suomalaisen tietäjän luonnon nostatus ja henkipossessio kognitiivisten ominaisuuksien näkökulmasta
DOI:
https://doi.org/10.30666/elore.142585Nyckelord:
loitsut, rituaalit, possessio, kognitiivinen uskontotiede, kognitiivinen kulttuurintutkimus, kognitiiviset vinoumat, dualismi, skeemat, arkistoaineistot, kansanusko, kansanperinne, folkloristiikkaAbstract
Karjalais-suomalaisten perinteisten rituaaliasiantuntijoiden eli tietäjien toiminnassa yksi tyypillinen osa loitsurituaalia on ollut tietäjän luonnon nostatus eli haltioituminen. Luontonsa nostattanut loitsija esitti loitsua jonkinlaisessa ekstaattisessa ja hurjistuneessa tilassa, ja tätä pidettiin oleellisena riitin onnistumisen kannalta. Folkloristi Anna-Leena Siikala on kuvannut nostatetun luonnon tai tietäjän haltioitumisen tilaa motoriseksi transsiksi, joka muistuttaa joiltain osin Itä- ja Keski-Siperian kansojen šamanistisissa rituaaleissa esiintyvää henkipossessiota eli ulkoisen hengen asettumista ihmisen kehoon ja sen kontrolloimista (Siikala 1992, 208–209).
Siikalan esittämän vertauksen inspiroimana tarkastelen tässä artikkelissa, millä tavoin tietäjän luonnon nostatuksen ja haltioitumisen kuvaukset vertautuvat kulttuurienvälisiin tapoihin tulkita tietynlaista käyttäytymistä henkipossessioksi. Kiinnitän erityisesti huomiota siihen, millä tavoin henkipossessioilmiöiden tulkintaan liittyvät ihmismielen kognitiiviset ominaisuudet mahdollisesti ilmenevät tarkastelemissani kuvauksissa. Teoreettisena viitekehyksenä käytän antropologi Emma Cohenin teoriaa henkipossessioilmiöiden tulkinnasta kognition näkökulmasta (Cohen 2008). Tutkimusaineisona käytän 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa tallennettua kansanusko-, uskomustarina- ja loitsuaineistoa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta, ja tutkimusmenetelmäni ovat aineistolähtöinen sekä teoriaohjautunut sisällönanalyysi.
Analyysini perusteella luonnon nostatusta ja haltioitumista ei yleensä ole käsitetty sellaiseksi henkipossessioksi, jossa jokin ulkoinen henki valtaisi ihmisen kehon. Sen sijaan tilannetta voidaan joissain tapauksissa pitää sentapaisena possessiona, jossa jokin ulkoinen olemus valtaa kehon. Aineistossa ilmenee kuitenkin myös erilaisia variaatioita aiheesta.
