”Turvallisuuden tuottaja, ei kuluttaja.” Suomen suhde Viroon ulko- ja turvallisuuspoliittisen identiteetin peilinä kylmän sodan jälkeen

Kirjoittajat

• Juha-Matti Ritvanen Turun yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.37449/ennenjanyt.162863

Avainsanat:

Suomi, Viro, ulko- ja turvallisuuspolitiikka, identiteetti

Abstrakti

Tässä artikkelissa tarkastelen, miten Suomen identiteettipoliittiset pyrkimykset heijastuivat maan linjavalintoihin 1990-luvulla. Analyysin painopiste on siinä, millainen rooli Virolla oli Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Keskityn erityisesti sellaisiin käännekohtiin, jotka valottavat Suomen ja Viron välisiä ristiriitoja sekä yhtymäkohtia, joihin on kiinnitetty verrattain vähän huomiota julkisessa keskustelussa ja aiemmassa tutkimuksessa. Artikkelissa hyödynnetään tutkijoiden käyttöön hiljattain vapautuneita aineistoja, joista keskeisimpiä ovat ulkoasiainministeriön arkisto ja Kansallisarkistossa säilytettävä tasavallan presidentin kanslian arkisto. Lisäksi käytetään Sdp:n puoluehallituksen keskustelumuistioita. Artikkelissa osoitetaan, että Suomen Viroa koskevassa politiikassa omaksuttu linja tuki maan omia turvallisuusintressejä ja vahvisti sen kansainvälisen identiteetin hyväksyttävyyttä. Suomi halusi esiintyä maana, joka edisti vakautta ja yhteistyötä Itämeren alueella. Ulkopoliittinen johto painotti Suomen roolia turvallisuuden tuottajana. Tämä ilmeni pyrkimyksenä ylläpitää vahvaa puolustuskykyä sekä kehittää Euroopan unionin turvallisuuspoliittista ulottuvuutta ja kriisinhallintatoimintaa Nato-kumppanuuden kautta.

 

In this article, I examine how Finland’s identity-political aspirations were reflected in its policy choices during the 1990s. The analysis focuses on the role that Estonia held in Finland’s foreign and security policy. Particular attention is given to turning points that shed light on the tensions and points of convergence between Finland and Estonia —issues that have received relatively little attention in public debate and earlier research. The article draws on archival materials that have only recently become available to researchers, most notably the archives of the Ministry for Foreign Affairs of Finland and the Office of the President held at the National Archives. In addition, minutes of the deliberations of the Social Democratic Party’s Executive Committee are used. The article demonstrates that the line adopted in Finland’s policy toward Estonia supported Finland’s own security interests and strengthened the acceptability of its international identity. Finland sought to present itself as a state that promoted stability and cooperation in the Baltic Sea region. The foreign-policy leadership emphasized Finland’s role as a security provider. This was reflected in efforts to maintain a strong national defence capability and to develop the European Union’s security dimension and crisis-management activities through partnership with NATO.