Kapitalismin toiseus äänettömänä huutona – L´argent uusliberalismin kuvana

Kirjoittajat

• Ilkka Levä Turun yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.37449/ennenjanyt.163540

Avainsanat:

elokuvatutkimus, elokuvan historia, kapitalismi ja elokuvat, raha, rahan poliittinen historia, Robert Bresson, elokuva yhteiskunnallisena ilmiönä, film studies, film history, capitalism and films, money, political history of money, film as social phenomenon

Abstrakti

Ranskalaisen elokuvaohjaaja Robert Bressonin (1901—1999) viimeiseksi ohjaustyöksi jäi elokuva L'argent (Raha) vuodelta 1983. Elokuva perustuu venäläiskirjailija Leo Tolstoin Väärennetty korkolappu -novellin alkuosaan vuodelta 1911. Elokuvassa seurataan väärennetyn setelin kiertoa sosiaalisessa hierarkiassa alaspäin valuvana onnettomuutena. Elokuvan tyyli on riisutun askeettinen, minimalistinen ja pyrkii vieraannuttamaan katsojaa. Kompositiot sisältävät paljon rajattuja kuvia tai lähikuvia. Elokuvan henkilöohjaus tekee hahmoista tunteista irrotettuja ”malleja”. Tutkimuskysymyksenä on: miten Bressonin lähikuvat, värit ja henkilöhahmot liittyvät elokuvan syntyajan yhteiskunnalliseen tilanteeseen? Lähestymistapaa motivoivat filosofi Gilles Deleuzen teoriat sekä institutionaalinen rahateoria. Niitä käytetään historiallistamaan Bressonin elokuvaa radikaalisti poliittisena elokuvana. Liitän elokuvan Ranskassa tapahtuneeseen uusliberalistisen kuripolitiikan paluuseen 1980 -luvun alussa. Väitän, että elokuvaa voidaan lukea kuvana ja oireena jälkiteollisen kapitalismin äänettömistä toivottomuuden huudoista uusliberalistisen vallan toteutumisen kynnyksellä. 

French film director Robert Bresson's (1901–1999) last film was the L'argent (Money) 1983. The film was based on the first part of the 1911 novella The Forged Coupon by Leo Tolstoy. The film follows a series of unfortunate events set in motion by a counterfeit banknote. The style is stripped-down ascetic, minimalist trying to alienate the spectator. The compositions contain many close-ups. In addition, the film's use of acting makes the characters 'models,' detached from their emotions. Research questions are: why do Bresson cultivate images that are partially delineated, use certain colors and make the characters unappealing to the viewer? Approach is motivated by the film theory of the philosopher Gilles Deleuze and the Institutional Theory of Money (ITM). Bresson's cinema is analyzed as a political image of its time. The film is being motivated by the neoliberal revolution that took place in socialist president Francois Mitterrand's France in the early 1980's. I argue that the film can be read as an image and symptom of the voiceless scream of hopelessness of Post-Industrial Capitalism at the dawn of Neoliberal rule.