Mikä muuttui vai muuttuiko mikään? Yli 65-vuotiaiden arki korona-aikana

Kirjoittajat

• Päivi Ahosola Tampereen yliopisto
• Katariina Tuominen Tampereen yliopisto
• Kristina Tiainen Tampereen yliopisto
• Marja Jylhä Tampereen yliopisto
• Outi Jolanki Tampereen yliopisto ja Jyväskylän yliopisto

DOI: https://doi.org/10.23989/gerontologia.103376

Avainsanat:

covid-19, korona, ikääntyneet, vanhat ihmiset, sosiaalinen hyvinvointi, laadullinen tutkimus, kokemukset

Abstrakti

Koronapandemian leviämisen estämiseksi asetetut rajoitukset ovat kohdistuneet erityisesti ikäihmisiin, joille tauti on vaarallisin. Miten korona-aika rajoituksineen on näkynyt ikääntyneiden elämässä ja hyvinvoinnissa? Tutkimuksemme aineistona on 31 kesällä 2020 tehtyä puhelinhaastattelua. Korona-aika rajoituksineen oli vaikuttanut haastateltujen arkeen ja hyvinvointiin eri tavoin. Suuri osa koki arkensa muuttuneen vain vähän tai ei ollenkaan, osa taas koki hyvinvointinsa huonontuneen merkittävästi. Jotkut kokivat arkensa jopa parantuneen. Niillä, joilla arki ei ollut juuri muuttunut, elämä oli saattanut olla jo ennestään rajoittunutta huonon toimintakyvyn ja vähäisten sosiaalisten kontaktien vuoksi. Osa haastatelluista oli kyennyt joko yksin tai muiden ihmisten tuella kehittämään uusia tapoja toimia, jolloin oli ollut mahdollista säilyttää arki lähes ennallaan. Ympäristön, kuten kävelyreittien ja viheralueiden, merkitys hyvinvoinnin ylläpitäjänä korostui pandemia-aikana. Yhteydenpito muihin ihmisiin puhelimitse oli tärkeä keino ylläpitää hyvinvointia. Uusi teknologia oli korvannut kasvokkaisia tapaamisia lähinnä niillä, joilla oli ennestään kokemusta sen käytöstä. Ikääntyneiden korona-arjessa korostuivat sopeutuminen, joustavuus ja elämänkokemuksen pohjalta syntyneet valmiudet pandemia-ajan kohtaamiseen.