Etäkotihoitotyön sisältö ja kuormittavuus sekä mahdollisuudet työurien pidentäjänä

Kirjoittajat

• Tarja Heinonen Tampereen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu
• Pirjo Lindfors Tampereen yliopisto
• Clas-Håkan Nygård Tampereen yliopisto

DOI: https://doi.org/10.23989/gerontologia.109921

Avainsanat:

etäkotihoito, työn kuormittavuus, työurien pidentäminen, sote-ala, etäkotihoitotyö

Abstrakti

Tutkimuksessa analysoidaan etäkotihoitotyötä työntekijöiden kokeman työn muutoksen ja työn kuormituksen näkökulmasta. Lisäksi tarkastellaan etäkotihoitotyön tarjoamia mahdollisuuksia työrajoitteisten työntekijöiden työurien pidentämiseen. Aineiston muodostivat Helsingin kaupungin Palvelukeskuksen etähoidossa työskentelevät hoitajat (n=14), joista puolet työskenteli niin sanotusti uudelleensijoitettuna tuki­ ja liikuntaelinperäisen vaivan tai vamman vuoksi. Haastateltavat olivat 22–59­-vuotiaita naisia. Aineisto kerättiin teemahaastatteluina videopuhelun välityksellä elo–lokakuussa 2019 ja helmikuussa 2020. Tulokset osoittavat, että ääni­kuvayhteyden kautta tapahtuva kotihoitotyö on muuttanut sekä työn sisältöjä että työssä tarvittavia valmiuksia. Digitaalisessa asiakassuhteessa korostuvat  entisestään luottamus sekä verbaalinen vuorovaikutus ja ohjaus. Kiire ja asiakassoittojen aikataulupaine aiheuttavat työntekijöille psyykkistä kuormitusta. Etäkotihoidossa fyysiset, raskaat asiakassiirrot ja ­nostot jäävät pois, mutta tilalle ovat tulleet  istuma­ ja näyttöpäätetyölle tyypilliset yläraajojen ja hartiaseudun rasitustilat. Kaikki haastatellut uudelleensijoitetut työntekijät kokivat, että etähoitotyö oli mahdollistanut heidän työuransa jatkumisen. Haastateltujen etähoitajien mielestä etäkotihoito täydentää ja monimuotoistaa hyvin sekä kotihoitotyötä että palvelutarjontaa.

Remote home care: contents of the work, work-related strain and possibilities of extending work careers

The present study analyses remote home care, from the viewpoint of work-related strain and of the changing work and strain experienced by employees. In addition, the study examines the possibilities of remote home care in extending occupationally challenged employees’ careers. The data consists of remote nurses (n=14) working at the city of Helsinki’s Service Centre. Half of them were relocated there because of a musculoskeletal illness or injury. The interviewees were 22–59 years old. The data was collected through focused interviews via video calls in August-October 2019 and February 2020. The results show that remote home care changed both work content and abilities needed at work. Trust, verbal communication and guidance are emphasised in digital client relations. The study shows that hurry and timetable pressures related to client calls cause mental stress for employees. Even if there is no physically straining client lifting in remote home care, sitting and display screen work cause muscle strain in upper limbs and shoulder area. All the interviewed relocated employees experienced that remote care enabled them to continue their career. Remote home care complements and diversifies home care and service provision.