Pintaa syvemmälle! Vesiympäristö kalastuskilpailukäytännön näyttämönä
Avainsanat:
vapaa-ajankalastus, posthumaani, vuorovaikutus, vesistöympäristö, kokouma, käytäntöteoria, etnografiaAbstrakti
Tutkimukseni käsittelee kalastuskilpailukäytäntöä sekä siihen kytkeytyvää ihmisen ja ei-inhimillisen materiaalista kohtaamista pinnanpäällisessä ja -alaisessa vesiympäristössä. Täydennän kulutus-, vapaa-aika- ja matkailututkimuksen diskursseja perehtymällä vesiympäristöaktiviteetin aistilliskehollisuuteen ja siihen nivoutuvaan ei-inhimillisen toimijuuteen. Käytäntöteoreettisen katsannon ja aistietnografisen metodin pohjalta tuon esiin uuden käsitteen, vesikokouman, sekä sen koostavat elementit. Kalastuskilpailu on vesikokouman elementtien – vesistön, kalojen, sään ja kalastajien – käytäntöjen kudelma. Elementtien käytäntöjen pohdinta osoittaa, että vesistö, kala ja sää eivät ole passiivisia ihmistoiminnan kohteita tai toiminta-alustoja. Inhimillinen toimijuus on usein alisteinen ei-inhimillisille elementeille. Mikään elementti ei ole kuitenkaan hallitseva, vaan osapuolet vaikuttavat käytännöillään tilanteisesti toinen toisensa olemiseen. Vesiympäristön kulutuksessa korostuu aistilliskehollinen liike sekä siihen liittyvät materiaaliset kohtaamiset ja toiseksi tulemisen mahdollisuus. Kohtaamisissa kalastajat voivat samastua veteen ja vesistö yhdistyä inhimilliseen. Vesikokouman kokonaiskudelman kautta saavutetaan ymmärrystä vesiaktiviteeteista sekä monilajisiin kohtaamisiin liittyvien toimien ja toimivallan kytköksistä. Vesiympäristö ei ole vain kulutuksen näyttämö, se on myös näyttelijä sekä näytelmän kanssakirjoittaja.
