Äänen rooli viestinnässä ja vuorovaikutuksessa

Käsitteellinen näkökulma ammatilliseen äänitietoisuuteen

Kirjoittajat

• Kati Järvinen Jyväskylän yliopisto
• Jaana Tyrmi Tampereen yliopisto
• Terhi Mäntylä

DOI:

https://doi.org/10.33352/prlg.163802

Avainsanat:

ammatillinen äänenkäyttö, puheen prosodia, puhujamielikuvat, sanaton viestintä, äänenlaatu, viestinnän vaikuttavuus

Abstrakti

Ääni on keskeinen osa puhuttua viestintää – se ei ainoastaan välitä sanallista sisältöä, vaan myös tunteita, asenteita ja identiteettiä. Tässä puheenvuorossa esitellään äänitietoisuuden käsite, joka tarjoaa kokonaisvaltaisen tavan ymmärtää äänen merkitystä vuorovaikutuksessa. Äänitietoisuus kattaa äänen fyysiset, ilmaisulliset ja sosiaaliset ulottuvuudet ja auttaa hahmottamaan äänen ja vuorovaikutustilanteen suhdetta. Keskeisiä tarkastelun kohteita ovat äänenlaatu ja puheen prosodia. Äänenlaatu, johon kuuluvat esimerkiksi äänentuottotapa, äänen väri ja sävy, muokkaa kuulijan mielikuvia puhujasta ja voi vaikuttaa viestin vaikuttavuuteen esimerkiksi opetuksessa, terveydenhuollossa tai asiakaspalvelussa. Prosodiset piirteet – kuten sävelkorkeus, rytmi ja painotus – puolestaan ohjaavat viestin tulkintaa ja tunnetta vuorovaikutuksessa. Äänitietoisuus täydentää kielitietoisuuden näkökulmaa ja sen huomioiminen viestintäkoulutuksessa ja ammatillisessa kehityksessä voi edistää kestävää, vaikuttavaa ja yhdenvertaista viestintäkulttuuria. Se tarjoaa välineitä tiedostavaan ja tilanteeseen sopivaan äänenkäyttöön eri ammateissa, joissa ääni on keskeinen osa työtä ja vuorovaikutusta.