Kansallisen väestötutkimuksen kasvu ylisukupolviseksi kohortiksi

Kirjoittajat

• Suvi Rovio Väestötutkimuskeskus, Turun yliopisto ja Turun yliopistollinen keskussairaala; Sydäntutkimuskeskus, Turun yliopisto; Kansanterveystieteen oppiaine, Turun yliopisto ja Turun yliopistollinen keskussairaala https://orcid.org/0000-0003-0911-7478
• Katja Pahkala Väestötutkimuskeskus, Turun yliopisto ja Turun yliopistollinen keskussairaala; Sydäntutkimuskeskus, Turun yliopisto; Paavo Nurmi keskus ja Terveysliikunta, Turun yliopisto
• Noora Kartiosuo Matematiikan ja tilastotieteen laitos, Turun yliopisto; Väestötutkimuskeskus, Turun yliopisto ja Turun yliopistollinen keskussairaala; Sydäntutkimuskeskus, Turun yliopisto
• Jaakko Nevalainen Terveystieteen yksikkö, Tampereen yliopisto
• Mika Kähönen Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta, Tampereen Yliopisto; Kliininen fysiologia, Tampereen yliopistollinen sairaala
• Terho Lehtimäki Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta, Tampereen Yliopisto; Fimlab OY
• Jorma Viikari Sisätautioppi, Kliininen laitos, Turun yliopisto; Medisiininen toimialue, Turun yliopistollinen keskussairaala
• Olli Raitakari Väestötutkimuskeskus, Turun yliopisto ja Turun yliopistollinen keskussairaala; Sydäntutkimuskeskus, Turun yliopisto; Kliininen fysiologia, Turun yliopistollinen keskussairaala

DOI: https://doi.org/10.23990/sa.138291

Avainsanat:

pitkittäistutkimus, ylisukupolvinen kohortti, ylisukupolvinen periytyminen, epigeneettinen periytyminen, elinkaaritutkimus

Abstrakti

Vuodesta 1980 alkaen jatkunut Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI)-tutkimus, jossa seurataan suomalaisen väestöotoksen terveyttä ja elintapoja lapsuudesta aikuisuuteen on yksi maailman pitkäkestoisimmista tutkimushankkeista. Alun perin tutkimus käynnistettiin selvittämään sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä suomalaisilla lapsilla ja nuorilla. Tutkimuksen lähtökohtaisesti monitieteellinen näkökulma on laajentunut entisestään jo yli 40 vuotta jatkuneen seurannan aikana tutkimusprotokollaan lisättyjen uusien mittausten myötä. Tämä artikkeli kuvaa erityisesti LASERI-tutkimuksen viimeisintä kenttätutkimusvaihetta, jossa tutkimus laajentui ylisukupolviseksi kohortiksi. Työn tavoite on jakaa kolme sukupolvea kattaneen kenttätutkimuksen toteutuksesta kertynyttä kokemusta kansallisen tutkimusyhteisön hyödynnettäväksi.

Tarve laajentaa olemassa ollut pitkittäistutkimus ylisukupolviseksi kohortiksi pohjautuu viime aikoina eläinkokeissa tehdyille havainnoille siitä, että aikaisempien sukupolvien altistuminen muun muassa ympäristömyrkyille, tupakan savulle ja stressille voi aiheuttaa muutoksia paitsi jälkeläisten DNA:ssa, myös geenien toiminnassa ja näin vaikuttaa heidän terveyteensä. Mekanismina on epigeneettinen periytyminen, jossa informaatio siirtyy sukupolvelta toiselle sukusoluissa tapahtuvien geenien luennan muutosten kautta.  Tätä spesifiä hypoteesia ei ole testattu ihmisaineistoissa, sillä juuri tähän tarkoitukseen suunniteltuja väestötutkimuksia ei ole aikaisemmin toteutettu.

LASERI-tutkimuksen systemaattisesti kerätty aineisto loi ainutlaatuisen mahdollisuuden ylisukupolvisen aineiston keräämiselle sekä useiden riskitekijöiden ja jälkeläisen terveyden ylisukupolvisten yhteyksien ja näitä välittävien epigeneettisten mekanismien selvittämiselle. Tämän vuoksi viimeisimmän seurantatutkimuksen yhteydessä LASERI-tutkimus laajennettiin kolme sukupolvea kattavaksi kohortiksi kutsumalla mukaan alkuperäisten tutkittavien lisäksi heidän lapsensa ja vanhempansa. Kutsutuista 12,853 henkilöstä 7341 (57.1%) osallistui tutkimukseen ja heistä 6753 (52.2 % kutsutuista) kävi kliinisellä tutkimuskäynnillä 588 tutkittavan osallistuttua pelkästään kyselytutkimukseen. 

Ylisukupolvinen LASERI-aineisto tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia vanhempien elintapojen ja erilaisten altisteiden ylisukupolvisia yhteyksiä jälkeläisten terveyteen ottaen huomioon epigeneettisen periytymisen. Tutkimukseen osallistuneiden miesten sukusoluista voidaan tutkia, miten erilaiset altisteet vaikuttavat sukusolujen epigeneettiseen profiiliin, sekä tarkastella epigenomin mahdollista välittävää roolia isien elintapojen ja jälkeläisten terveyden välillä. Ylisukupolvinen aineisto erilaisine perherakenteineen haastaa kehittämään tilastomenetelmiä, jotka huomioivat saman perheen jäsenten fenotyyppien korreloituneisuuden. Tulokset ylisukupolvisesta LASERI-aineistosta lisäävät ymmärrystämme fenotyyppien vaihtelusta sekä jälkeläisten terveydestä ja hyvinvoinnista, sekä osoittavat tietä terveydenedistämishankkeille, joilla saattaa olla laajoja vaikutuksia kansanterveyteen. Tämän lisäksi ihmisaineistosta saatava näyttö epigeneettisestä periytymisestä erityisesti isältä jälkeläiselle voisi muuttaa periytymistä koskevaa tieteellistä ajattelua sekä luoda pohjaa uusille tutkimusnäkökulmille.