Kiintymyssuhde vanhempiin ja psykosomaattinen oireilu nuoruusiässä

Kirjoittajat

  • Tuula Kauppinen
  • Aija Koivu
  • Eila Laukkanen
  • Pirjo Pölkki
  • Aulikki Nissinen
  • Johannes Lehtonen

Abstrakti

Tutkimuksessa selvitettiin vanhempisuhteiden yhteyttä nuorten psykosomaattiseen oireiluun puberteettikehityksen eri vaiheissa. Vaikka sosiaalisen tuen merkitystä psykosomaattiselta oireilulta suojaavana tekijänä on tutkittu paljon, kiintymyssuhde vanhempiin ja sen merkitys nuoren tervettä kehitystä turvaavana tekijänä on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin lomakekyselyllä kahden kuopiolaisen yläasteen oppilaiden (n=226) psykosomaattista oireilua, huolenaiheita, kiintymyssuhdetta vanhempiin ja vanhemmilta saatua sosiaalista tukea seitsemännen ja yhdeksännen luokan keväällä. Tytöt oireilivat poikia enemmän kummallakin luokka-asteella. Turvallinen kiintymys vanhempiin oli yhteydessä vähäisempään psykosomaattiseen oireiluun, kun taas runsas huolten määrä oli yhteydessä runsaampaan oireiluun. Edellä mainittujen tekijöiden yhteys psykosomaattiseen oireiluun oli erilainen tytöillä ja pojilla eri luokka-asteilla.

Osasto
Artikkelit

Julkaistu

2001-09-01

Viittaaminen

Kauppinen, T., Koivu, A., Laukkanen, E., Pölkki, P., Nissinen, A., & Lehtonen, J. (2001). Kiintymyssuhde vanhempiin ja psykosomaattinen oireilu nuoruusiässä. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 38(3), 219–229. https://doi.org/10.23990/sa.153359