Terveydenhoitajiksi valmistuvien seksuaaliterveyden asiantuntijuus 1970-, 1980- ja 1990-luvuilla
Abstrakti
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää terveydenhoitajiksi valmistuvien seksuaaliterveyden asiantuntijuutta 1970-, 1980- ja 1990-luvuilla. Tutkimus on kyselytutkimus, jossa tutkittavina ovat kaikki keväällä 1973 (N=96), 1987 (N=348) ja 1995 (N=310) terveydenhoitajiksi valmistuvat opiskelijat. Asiantuntijuutta tarkastellaan profession pohjalta käyttäen apuna PLISSIT-mallia. Asiantuntijuuden osatekijöinä ovat hyvät tiedot seksuaalisuudesta, myönteinen suhtautuminen seksuaalisuuteen ja motivaatio seksuaalikasvatukseen ja -neuvontaan. Asiantuntijuudesta on muodostettu asiantuntijatypologia. Sen selvittämiseksi, mitkä seikat ovat yhteydessä asiantuntijuuden eri osatekijöihin, on tutkittu myös opiskelijoiden omia seksuaalikokemuksia ja seksuaaliterveyden opetusta terveydenhoitajakoulutuksessa. Valmistuvien terveydenhoitajien kaikki asiantuntijuuden osatekijät ovat parantuneet vuodesta 1973 vuoteen 1995. Asenteissa sallivuus on lisääntynyt eniten suhtautumisessa nuorten sukupuoliyhdyntään, homoseksuaalisuuteen, tilapäisiin sukupuolisuhteisiin ja itsetyydytykseen. Taustamuuttujista uskonnon kokeminen tärkeäksi on tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä tuloksiin. Keväällä 1995 valmistuvista viidesosalla oli vielä heikot tiedot seksuaaliterveydestä ja joka seitsemäs suhtautui vastahakoisesti seksuaalikasvatukseen. Kaikki olivat kuitenkin sitä mieltä, että seksuaaliasiat kuuluvat terveydenhoitajan työhön. Eri oppilaitosten tulokset erosivat suuresti toisistaan. Oppilaitoksissa, joissa seksuaaliterveyden opetukseen oli panostettu, olivat myös opiskelijoiden saamat pistemäärät tietotestissä ja motivaatiopisteissä korkeat.
