Yliopisto-opiskelijoiden esiintymisvarmuus ja esiintymisjännitys opiskeluterveydenhuollon näkökulmasta

Kirjoittajat

• Kristiina Kunttu
• Merja Almonkari
• Mervi Kylmälä
• Teppo Huttunen

Abstrakti

Tutkimuksessa selvitettiin yliopisto-opiskelijoiden esiintymisjännityksen ja esiintymisvarmuuden yleisyyttä vuosina 1976 - 2004 tehtyjen tutkimuksen perusteella. Aineistoina oli yhdeksän lomakekyselyinä toteutettua valtakunnallista tai paikallista tutkimusta. Näihin aineistoihin sisältyi turkulaistutkimus, jossa samoille opiskelijoille lähetettiin kysely heidän ensimmäisenä (N=1991), kolmantena ja viidentenä (N=1473) opiskeluvuotenaan. Kaikkiin kyselyihin vastanneista muodostettiin 541 opiskelijan seuranta-aineisto, jolla tutkittiin esiintymiskokemuksen pysyvyyttä ehdollisten frekvenssitaulujen avulla. Tutkimuskysymys oli sama kaikissa aineistoissa: minkälaiseksi vastaaja kokee esiintymisen, kuten esitelmän pidon. Esiintymisen kokeminen negatiivisena on viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana ja eri vuosien opiskelijoilla ollut melko samalla tasolla, yleensä 27 %:n ja 33 %:n välillä. Esiintymisen kokeminen positiivisena on yleistynyt 70-luvun jälkeen. Seurantatutkimus osoitti, että esiintymisjännitys ja esiintymisvarmuus ovat melko pysyviä ilmiöitä. Opiskelijat, jotka kokevat esiintymisen negatiivisena ensimmäisenä opiskeluvuonna, yli puolet kokee samoin viidentenä vuotena. Kolme neljäsosaa niistä, joille esiintyminen on positiivista opiskelun alussa, se on sitä myös myöhemmin.