Työuupumuksen kehityspolut kuntoutuksessa: henkilösuuntautunut näkökulma

Kirjoittajat

  • Marja Hätinen
  • Ulla Kinnunen
  • Anne Mäkikangas
  • Raija Kalimo
  • Asko Tolvanen
  • Mika Pekkonen

Abstrakti

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin työikäisten kuntoutujien (N = 85) työuupumuksen kehityspolkuja vuoden kestävän kuntoutuksen ja puolen vuoden seurannan aikana. Lisäksi tutkittiin taustamuuttujien, työuupumuksen ennakoijien ja seurausten yhteyttä työuupumuksen kehityspolkuihin. Neljän mittauksen perusteella yhteensä puolentoista vuoden aikana aineistosta löytyi kolme kehityspolkuryhmää: lievästi työuupuneet (n = 39); työuupuneet – hyötyneet (n = 29); sekä työuupuneet – ei-hyötyneet (n = 17). Hyötymisen kriteerinä pidettiin työuupumusoireiden vähenemistä. Työuupumuksesta toipuminen oli yhteydessä voimavarojen lisääntymiseen ja vaatimusten vähenemiseen työssä sekä työtyytyväisyyden lisääntymiseen ja masentuneisuuden vähenemiseen. Työuupumuskuntoutuksen tarkempi kohdentaminen on tarpeen, sillä kuntoutuksessa oli toisaalta vähäisistä työuupumusoireista kärsiviä kuntoutujia ja toisaalta kuntoutujia, jotka pääsivät mahdollisesti kuntoutukseen liian myöhään.
Osasto
Artikkelit

Julkaistu

2010-05-25

Viittaaminen

Hätinen, M., Kinnunen, U., Mäkikangas, A., Kalimo, R., Tolvanen, A., & Pekkonen, M. (2010). Työuupumuksen kehityspolut kuntoutuksessa: henkilösuuntautunut näkökulma. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 47(1). Noudettu osoitteesta https://journal.fi/sla/article/view/2723