Vanhempien kokemukset neuvolasta saadusta tuesta vauva-aikana ja tuessa koetut muutokset odotusajan ja vauva-ajan välillä
Avainsanat:
Lapsiperheet, neuvola, tuki, kyselytutkimus, seurantatutkimusAbstrakti
Aiemmissa tutkimuksissa erilaiset tuki-interventiot on todettu vaikuttaviksi keinoiksi parantaa lapsiperheiden terveyttä ja hyvinvointia. Tässä tutkimuksessa kuvataan pikkulapsiperheiden neuvolasta saamaa tukea lapsen ollessa kymmenen kuukauden ikäinen ja tuen kokemukseen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimuksessa tarkastellaan myös tuen muutosta odotusajan ja vauva-ajan välillä. Kyselytutkimukseen osallistui 106 perhettä. Aineiston analysoinnissa käytettiin tilastollisia menetelmiä. Perheet olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä neuvolasta saamaansa tukeen. Äidit kokivat puutteita saamassaan tuessa liittyen vaikeiden asioiden puheeksi ottamiseen ja kannustukseen puhua vaikeista asioista. Lisäksi äidit olisivat kaivanneet enemmän tukea lasten kasvatuksen periaatteisiin ja käytäntöihin. Vanhemmat kokivat myös henkisen rasituksen ymmärtämisen riittämättömäksi ja enemmän olisi kaivattu tukea liikunnan harrastamiseen. Vanhemmat kaipasivat myös enemmän tiedollista tukea ymmärtääkseen vanhempien sukupuolielämässä tapahtuvia muutoksia lapsen syntymän jälkeen. Ne äidit, jotka kokivat perheen asioista puhumisen ulkopuoliselle helpoksi, kokivat myös saamansa tuen tilastollisesti merkitsevästi vahvempana. Toisien vanhempien kohdalla tuen kokemukseen oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä koulutustaso. Tuki koettiin heikompana, mikäli toisella vanhemmalla oli yliopisto- tai korkeakoulututkinto. Sekä äidit että toiset vanhemmat kokivat tuen vahvemmaksi lapsen ollessa kymmenen kuukauden ikäinen. Toisien vanhempien kohdalla ero oli tilastollisesti merkitsevä. Neuvolan tuen tulisi vastata perheen yksilöllisiin tarpeisiin, jotta voidaan edistää koko perheen ja perheenjäsenten hyvinvointia. Aineiston pienuuden ja pienelle alueelle rajoittumisen vuoksi tuloksia ei kuitenkaan voida yleistää koko neuvolajärjestelmää koskeviksi, vaikkakin saadut tulokset auttavat ymmärtämään tuen kehittämistarpeita. Jatkossa on keskeistä tehdä tutkimuksen keinoin näkyväksi ehkäisevän työn konkreettisia hyötyjä lapsiperheille, jotta palvelut osattaisiin mitoittaa tarvetta vastaavalle tasolle.
