Tragedia ja tulkinta

Jean Anouilh'n Antigonen poliittinen merkitys miehitysajasta nykypäivään

Kirjoittajat

• Kai Mikkonen Helsingin yliopisto

Avainsanat:

Jean Anouilh, tragedia, uudelleenkirjoitus, tulkinta, vastaanottohistoria, adaptaatio, poliittinen teatteri, miehitysaika, yhteistoiminta, vastarinta, fasistinen estetiikka, moniselitteisyys, monitulkintaisuus, moderni tragedia, avoin loppu, pessimismi, Antigone, sensuuri, pakotettu sopeutuminen, poliittinen allegoria, ymppäävä tulkinta

Abstrakti

Artikkelissa tutkitaan poliittista moniselitteisyyttä strategiana Jean Anouilh’n versiossa Sofokleen Antigonesta, jonka ensi-ilta oli miehitetyssä Pariisissa helmikuussa 1944, ja strategian yhteyttä näytelmän vastaanottohistoriaan. Tutkimus osoittaa kuinka monitulkintaisuusstrategia vaikutti edelleen kriitikko- ja yleisöreaktioihin syksyllä 1944 vapautuksen jälkeen sekä kuinka näytelmän poliittisen tulkinnan mahdollisuuksia pyrittiin suitsimaan myöhemmissä englanninkielisissä käännöksissä, produktioissa ja tutkimuksissa. Artikkelissa arvioidaan näytelmän ristiriitaista vastaanottohistoriaa suhteessa teatterintekijöiden poliittista neutraaliutta tavoitteleviin aikomuksiin sekä näytelmän keskeisten rakenteiden monitulkintaisuuteen. Erityisen huomattava kysymys tältä kannalta on tragedian pessimistisen lopun merkitys. Katsojien taipumus projisoida Anouilh’n näytelmään vaihtuvia poliittisia allegorioita ei kuitenkaan selity tyhjentävästi tekstin ja produktion piirteiden tai teatteritaiteilijoiden sensuuria pakoilevien pyrkimysten kautta. Artikkelissa nimetään ymppääväksi tulkinnaksi teoksen ideologinen omaksuminen olosuhteissa, jotka ikään kuin vaativat yleisöä nojautumaan poliittisesti merkityksellisiin tulkintakehyksiin.