Suomen transitiiviset verbit ja verbien transitiivisuus
kvantitatiivinen tutkimus
Abstrakti
Artikkeli käsittelee suomen verbilekseemien transitiivista käyttöä pääosin kvantitatiivisin menetelmin. Transitiivisuutta lähestytään (1) jatkumomaisuuden, (2) prototyyppisen transitiivisuuden ja (3) erottamattoman transitiivisuuden näkökulmista. Analyysi kohdistuu verbien dynaamisuuteen, kausatiivisuuteen ja punktuaalisuuteen (1), verbin kuvaaman toiminnan laatuun agentin (A) ja patientin (P) erillisyyden kannalta (2) sekä siihen, onko kyse omistus-, valmistamis-, nauttimis- tai aistihavaintoverbistä (3).
Kolmea tekstilajia edustavaa aineistoa analysoidaan toisaalta frekvenssin kannalta tarkastelemalla eri verbilekseemien yleisyyttä aineiston transitiivikonstruktioissa. Toisaalta käytössä on kollostruktioanalyysi, jonka avulla selvitetään, miten tyypillisiä eri verbit ovat transitiivikonstruktiolle ja miten tyypillinen ympäristö transitiivikonstruktio on kullekin verbille.
Tutkimus osoittaa, että suomen transitiivikonstruktiossa yleisimmät verbit ovat dynaamisia ja kausatiivisia ja ilmaisevat erottamatonta transitiivisuutta mutta edustavat harvoin prototyyppistä transitiivisuutta, jolle on ominaista A:n ja P:n erillisyys. Kuuden kärki on tehdä, ottaa, laittaa, antaa, ostaa ja saada. Kun tarkastellaan sitä, kuinka tyypillisiä eri verbit ovat transitiivikonstruktiolle, havaitaan, että verbien järjestys on lähes sama kuin yleisyysjärjestys. Kuuden kärki on saada, tehdä, ottaa, laittaa, antaa ja nähdä. Konstruktio siis vetää puoleensa yleisiä verbejä. Kun tarkastellaan sitä, kuinka tyypillinen ympäristö transitiivikonstruktio on eri verbeille, kuuden kärki on etsiä, ottaa, laittaa, ostaa, löytää ja tuoda. Näiden verbien voi ajatella tarvitsevan transitiivikonstruktiota perusmerkityksensä ilmaisemiseen. Kaikissa näkökulmissa kärjen tuntumassa ovat verbit ottaa ja laittaa. Niitä voidaan siis pitää suomen transitiivisina ydinverbeinä.
Aiemmassa tutkimuksessa on esitetty, että konstruktion merkitys nojaa sille tyypillisten verbien merkitykseen. Tämä tutkimus osoittaa, ettei suhde kenties ole aina suoraviivainen vaan että ilmiötä tulisi tarkastella rinnakkain tyypillisyyden eri näkökulmista. Yleisimmät verbit ovat liian monikäyttöisiä muodostaakseen yksin transitiivikonstruktion merkityksen. Transitiivikonstruktiota voimakkaimmin puoleensa vetävien, kolmen osallistujan tilanteita kuvaavien verbien voi ajatella tuovan konstruktion merkitykseen odotuksen kolmannestakin osallistujasta (A:n ja P:n lisäksi).
Finnish transitive verbs and their transitivity: a quantitative study
The present study focuses on the transitive use of Finnish verb lexemes by means of statistical methods. We approach transitivity from three viewpoints: (1) the continuous nature of transitivity, (2) prototypical transitivity, and (3) inalienable transitivity. The analysis concerns the dynamicity, causativity and punctuality of the verb (1), the level of distinctness between the agent (A) and the patient (P) (2), as well as whether the verb expresses obtaining, creation, consumption, or perception (3).
The data comprises three genres and is analysed by examining the overall frequency of the verb in the transitive construction. In addition, we make use of the collostructional analysis to establish how typical these different verbs are for the transitive construction and how typical an environment the transitive construction is for each verb respectively.
The study shows that the most common verbs in the Finnish transitive construction are dynamic and causative, and that they express inalienable transitivity, but that they rarely represent prototypical transitivity, characterised by maximally distinguished A and P arguments. The six most common verbs are tehdä ‘to do’, ottaa ‘to take’, laittaa ‘to put’, antaa ‘to give’, ostaa ‘to buy’ and saada ‘to get’. When transitivity is viewed in terms of which verbs are typical for the transitive construction, the top of the list is largely the same, comprising the verbs saada, tehdä, ottaa, laittaa, antaa and nähdä ‘to see’. Hence, the construction can be said to attract frequently used verbs. When the viewpoint is changed, and verbs are ranked in terms of how typical an environment the transitive construction is for them, the most typical verbs include etsiä ‘to search’, ottaa, laittaa, ostaa, löytää ‘to find’ ja tuoda ‘to bring, to import’. These verbs can be considered to require the transitive construction in order to convey their core meaning. The verbs ottaa and laittaa belong at the top of the list irrespective of the viewpoint and can thus be considered the core transitive verbs in Finnish.
Earlier research has posited that the construction meaning relies on its most typical verbs. This study suggests that the relationship is not quite as straightforward, and that different viewpoints towards typicality should be accounted for simultaneously. The most common verbs are too polysemic to form the construction meaning of the transitive construction alone. The verbs that attract transitive construction the most describe events with three participants, and hence, they can be seen to contribute to the construction denoting the expectation of a third participant (alongside A and P).
