Vokaalivaihtelu äänne- ja merkitysopillisena tekijänä
Avainsanat:
deskriptiivisanat, morfologia, semantiikka
Abstrakti
Kielenaineksethoilu|a, -ta (kieli: suomi, sivulla: 128)
honttuutella (kieli: suomi, sivulla: 128)
huilu|a, -ta (kieli: suomi, sivulla: 129)
hunttuutella (kieli: suomi, sivulla: 128)
hytistä (kieli: suomi, sivulla: 129)
hönttyytellä (kieli: suomi, sivulla: 128)
hötistä (kieli: suomi, sivulla: 129)
ka(a)psahtaa (kieli: suomi, sivulla: 130)
kemmerrellä (kieli: suomi, sivulla: 130)
ketturoida (kieli: suomi, sivulla: 130)
kimmerrellä (kieli: suomi, sivulla: 130)
kitturoida (kieli: suomi, sivulla: 130)
kopsahtaa (kieli: suomi, sivulla: 130)
kupsahtaa (kieli: suomi, sivulla: 130)
käpittää (kieli: suomi, sivulla: 131)
käpsähtää (kieli: suomi, sivulla: 130)
köpittää (kieli: suomi, sivulla: 131)
köpsähtää (kieli: suomi, sivulla: 130)
köpötellä (kieli: suomi, sivulla: 131)
laikerrella (kieli: suomi, sivulla: 134)
lapittaa (kieli: suomi, sivulla: 131)
laputtaa (kieli: suomi, sivulla: 131)
lengerrellä (kieli: suomi, sivulla: 133)
lenkkuuttaa (kieli: suomi, sivulla: 131)
lepakoitella (kieli: suomi, sivulla: 132)
lepattaa (kieli: suomi, sivulla: 132)
lerpu|ta, -ttaa (kieli: suomi, sivulla: 132)
letkahtaa (kieli: suomi, sivulla: 133)
leuhot|ella, taa (kieli: suomi, sivulla: 129)
leuhuttaa (kieli: suomi, sivulla: 129)
leyhyttää (kieli: suomi, sivulla: 129)
lingerrellä (kieli: suomi, sivulla: 133)
lipattaa (kieli: suomi, sivulla: 132)
lipittää (kieli: suomi, sivulla: 131)
lirpu|ta, -ttaa (kieli: suomi, sivulla: 132)
liuhotella (kieli: suomi, sivulla: 129)
loikerrella (kieli: suomi, sivulla: 134)
longerrella (kieli: suomi, sivulla: 133)
lonkkuuttaa (kieli: suomi, sivulla: 131)
lopakoitella (kieli: suomi, sivulla: 132)
lorputella (kieli: suomi, sivulla: 132)
luikerrella (kieli: suomi, sivulla: 134)
lungerrella (kieli: suomi, sivulla: 133)
lurputa (kieli: suomi, sivulla: 132)
länkkyyttää (kieli: suomi, sivulla: 131)
läpättää (kieli: suomi, sivulla: 132)
läyhytellä (kieli: suomi, sivulla: 129)
lönkkyyttää (kieli: suomi, sivulla: 131)
lötkähtää (kieli: suomi, sivulla: 133)
löyhyttää (kieli: suomi, sivulla: 129)
löyhöttää (kieli: suomi, sivulla: 129)
patsahtaa (kieli: suomi, sivulla: 134)
potsahtaa (kieli: suomi, sivulla: 134)
potsutella (kieli: suomi, sivulla: 134)
putsahtaa (kieli: suomi, sivulla: 134)
putsik|as, -ka (kieli: suomi, sivulla: 134)
putsut|ella, -taa (kieli: suomi, sivulla: 134)
pätsikäs (kieli: suomi, sivulla: 134)
pätsä, -htää, -kkä (kieli: suomi, sivulla: 134)
pötsä (kieli: suomi, sivulla: 134)
retkahtaa (kieli: suomi, sivulla: 133)
ropikoida (kieli: suomi, sivulla: 135)
rotk|ahtaa, -ia (kieli: suomi, sivulla: 133)
rupikoida (kieli: suomi, sivulla: 135)
rutkahtaa (kieli: suomi, sivulla: 133)
rutkia (kieli: suomi, sivulla: 133)
räpiköidä (kieli: suomi, sivulla: 135)
röpiköidä (kieli: suomi, sivulla: 135)
rötkähtää (kieli: suomi, sivulla: 133)
tapion riihenpuinti (kieli: suomi, sivulla: 133)
Viittaaminen
Ruoppila, V. (1935). Vokaalivaihtelu äänne- ja merkitysopillisena tekijänä. Virittäjä, 39, 128. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/virittaja/article/view/29752