Mistä vanhaan kirjasuomeen tulivat jälkipronominit se ja hän?
Avainsanat:
käännöslainat, persoonapronominit, pronominit, sanajärjestys, syntaksi, vanha kirjasuomi
Abstrakti
Wie gelangten die nachgestellten Pronomina se und hän in die alte finnische Schriftsprache? (saksa)Kielenainekset
adversatiivikonjuktio (kieli: suomi, sivulla: 285)
antaaha (kieli: suomi, sivulla: 281)
eh (kieli: suomi, sivulla: 281)
etuattribuutti (kieli: suomi, sivulla: 285)
hän (kieli: suomi, sivulla: 278)
hänestäns (kieli: suomi, sivulla: 301)
itsens (kieli: suomi, sivulla: 301)
itsestäns (kieli: suomi, sivulla: 301)
johan (kieli: suomi, sivulla: 279)
jopahän (kieli: suomi, sivulla: 279)
konstituentti (kieli: suomi, sivulla: 278)
repijäähä (kieli: suomi, sivulla: 281)
saarnakokoelma (kieli: suomi, sivulla: 299)
se (kieli: suomi, sivulla: 278-)
Viittaaminen
Kiuru, S. (1990). Mistä vanhaan kirjasuomeen tulivat jälkipronominit se ja hän?. Virittäjä, 94(3), 278. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/virittaja/article/view/38375