Varovasti edeten ja taas perääntyen. Opponentin palautevuoron rakentuminen [Gently forward, then back again: Constructing opponent feedback]
Abstrakti
Artikkelissa tarkastellaan opponentin graduseminaarissa antamien palautevuorojen muotoilua. Tutkimuksen aineistona on 12 videoitua seminaari-istuntoa neljästä eri humanistisesta oppiaineesta. Tässä artikkelissa analysoidaan yksityiskohtaisemmin kolmessa eri seminaari-istunnossa esiintyviä palautesekvenssejä, joita on yhteensä 101 kappaletta. Analyysissä keskitytään palautevuoroihin, joissa opponentti tuo esille gradutekstissä ilmeneviä ongelmia ja ehdottaa tekstiin mahdollisia muutoksia. Tutkimusmetodina on etnometodologinen keskustelunanalyysi.
Opponentin palaute etenee varsin kaavamaisesti tekstinmukaisessa järjestyksessä. Tämä muistuttaa asetelmaa, joka esiintyy monenlaisissa muissakin institutionaalisissa tilanteissa. Rutiininomaiseen etenemiseen liittyvät myös tyypillisesti selkeät tauot ja siirtymät palautesekvenssien välissä.
Kritiikkiä sisältävien palautevuorojen aloitus tapahtuu tyypillisesti pitkällä orientoivalla johdannolla sekä usein mä jäin miettii- tai mulle tuli mieleen -tyyppisillä kehyksillä. Erityisesti palautevuoron alkuosassa esiintyy yleensä monenlaisia epävarmuutta, epäröintiä ja varauksia ilmaisevia aineksia, kuten taukoja, itsekorjauksia ja uudelleenaloituksia.
Itse palaute on tyypillisesti hyvin varovaisesti muotoiltu. Toistuvia kielellisiä elementtejä ovat neuvoissa esiintyvät modaaliset verbit (yleensä voida), nollapersoona ja konditionaali sekä erilaisia modaaliset adverbit (esim. ehkä) ja skalaariset elementit (esim. pikkasen, lyhyesti). Toisinaan ongelmanmuotoiluissa evaluoiva adjektiivi jää kokonaan pois (tää on ehkä vähän).
Usein toistuva piirre on myös nopea perääntyminen kriittisestä palautteesta erilaisia myönnytteleviä rakenteita käyttäen. Perääntyminen tapahtuu esimerkiksi viittaamalla tekstin keskeneräisyyteen ja palautteen relevanssin kyseenalaisuuteen.
Edellä esitellyt tavat muotoilla palautevuorot auttavat opponenttia vastaamaan ensinnäkin siihen institutionaaliseen haasteeseen, että hän joutuu kommentoimaan toisen opiskelijan tekstiä. Toisaalta vuorojen monimutkainen muotoilu ja erilaiset perääntyvät liikkeet tuntuvat hakevan graduntekijältä responssia, joka muuten jää varsin vähäiseksi. Samalla kuitenkin omien näkemysten tentatiivinen esittäminen, omien kommenttien relevanssin pohtiminen sekä vastakkaisten näkökulmien esille tuominen antavat kuvaa kompetentista akateemisesta keskustelijasta.
---
Gently forward, then back again: Constructing opponent feedback
This article examines the design of opponent feedback turns given as part of Master’s Thesis seminars. The material used in this research consists of twelve video-recorded seminar sessions encompassing four different humanities subjects. This article examines in greater detail feedback sequences, of which there were 101 in total, taken from three different seminar sessions. The present analysis concentrates on feedback turns in which the opponent points out problems arising from the thesis draft and suggests possible changes to the text. The research method employed in this article is ethno-methodological conversation analysis.
The opponent’s feedback progresses in a somewhat linear fashion, following the order of the text itself. This resembles a pattern that recurs in many other institutional settings. Common features of such routine progression from one stage to another are typically clear pauses and transitions between the feedback sequences.
Feedback turns involving some aspect of criticism typically feature a long introductory section and phrases such as mä jäin miettii ‘I was thinking’ or mulle tuli mieleen ‘it occurred to me’. In particular the initial parts of the feedback turn feature many elements denoting uncertainly, caution and reservation, such as pauses, self-correction and restarts.
The feedback itself is generally very carefully worded. Recurring linguistic elements in the opponent’s advice include modal verbs (generally voida ‘to be possible’), the zero subject, and the conditional, as well as a variety of modal adverbs (for instance, ehkä ‘perhaps’) and scalar elements (e.g. pikkasen ‘a little’ and lyhyesti ‘in brief’). In some instances, in phrases pointing out a problem with the text, the evaluating adjective is omitted altogether (e.g. tää on ehkä vähän ‘this is perhaps a little’).
One feature that recurs with great frequency is the rapid backing down from critical feedback, using a variety of concessionary terms and structures. This backing down often takes the form of highlighting the fact that the text is still incomplete or, indeed, by questioning the relevance of the feedback.
The various ways of constructing feedback turns outlined above will help opponents to rise to the institutional challenge of having to assess and comment upon a fellow student’s work. Moreover, the complicated construction of such feedback seems to represent an attempt to elicit some kind of response from the writer of the text, something of which there may otherwise be very little. On the other hand, the ability tentatively to present one’s opinions, bringing into question the relevance of one’s own comments and highlighting opposing points of view give the impression of a student competent of academic debate.
