Evaluoiva että-yhdyslause ja retoriset rakenteet suomenkielisessä ylioppilasaineessa. [Evaluative että ‘that’ clause constructions and rhetorical structures in Finnish matriculation essays]
Abstrakti
Artikkelissa tarkastellaan retorisia rakenteita ja niiden vuorovaikutustehtäviä suomenkielisessä ylioppilasaineessa. Retoristen rakenteiden keskiössä on evaluoivaksi että-yhdyslauseeksi nimetty yhdyslausetyyppi. Evaluoiva että-yhdyslause koostuu evaluoivasta kehyslauseesta ja sen komplementtina olevasta, evaluoidusta että-lauseesta (esim. On onni, ettemme ole kaikki samanlaisia). Kehyslauseessa on olla-verbin lisäksi NP tai AP ja joissain tapauksissa myös tukipronomini se.
Artikkeli perustuu näkemykseen kirjoitetun kielen dialogisuudesta, ja siinä hyödynnetään evaluoivasta kielenkäytöstä tehtyjä tutkimuksia. Artikkelin aineistona on 107 evaluoivaa että-yhdyslausetta, jotka on poimittu 162 ylioppilasaineesta. Aineistossa on toiseksi heikoimman (lubenter) ja hyvän (eximia) arvosanan saaneita kirjoitelmia.
Artikkelissa esitellään kolme syntaktisilta ja tekstuaalisilta osiltaan vakiintunutta retorista rakennetta, jotka muodostuvat evaluoivan että-yhdyslauseen ympärille. Nämä rakenteet ovat odotuksenmukaisuusrakenne, kahden kilpailevan väitteen rakenteet ja tekstuaalisen relevanssin rakenne. Vakiintuneiden rakenteiden lisäksi artikkelissa esitellään evaluoivan että-yhdyslauseen käyttöä silloin, kun sen ympärille ei muodostu retorista kuviota vaan itse evaluointi on tietyn tekstijakson puheenaihe. Evaluoivat että-yhdyslauseet ja niiden ympärille muodostuvat rakenteet ulottuvat usein yli kappalerajojen ja ovat luonteeltaan hyvin sidosteisia. Ensinnäkin vakiintuneisiin rakenteisiin kuuluu usein leksikaalis-kieliopillisia kytkentäkeinoja. Toiseksi sidosteisuus syntyy retoristen rakenteiden vuorovaikutteisuudesta. Rakenteissa voidaan eri tavoin ohjata lukijaa huomaamaan väitteiden välisiä suhteita. Rakenteissa oletetun lukijan mielipiteet otetaan huomioon, mutta osoitetaan kirjoittajan käsitys siitä, miten asiantiloihin tulisi suhtautua.
Analyysissä käy ilmi, että eximian kirjoittajat käyttävät useammin ja vakiintuneempia evaluoivan että-lauseen ympärille muodostuvia rakenteita kuin lubenterin kirjoittajat.
---
Evaluative että ‘that’ clause constructions and rhetorical structures in Finnish matriculation essays
This article examines rhetorical structures and their interactional function in matriculation essays written in Finnish. Central to such rhetorical structures is the sentence type called the että ‘that’ clause construction. Evaluative ‘that’ clause constructions consist of an evaluative framing sentence and its complement, the evaluative ‘that’ clause itself (for instance, On onni, ettemme ole kaikki samanlaisia, ‘It is fortunate, that we are not all alike’). In addition to the verb olla ‘to be’, the framing sentence contains an NP or an AP, and in certain instances the supporting pronoun se ‘it’.
The article is based on the notion of dialogue in written language, and it makes use of previous research into evaluative language use. As its core data, the article uses 107 evaluative ‘that’ clause constructions, selected from a total of 162 matriculation essays. These example constructions are taken from essays that received the second lowest grade (lubenter) and the second highest grade (eximia).
The article presents three rhetorical structures that have formed around the evaluative ‘that’ clause constructions on a syntactic and a textual level. These are the expectancy structure, structures consisting of two competing statements, and the textual relevance structure. In addition to these established structures, the article also examines the use of evaluative ‘that’ clause constructions in instances, in which no rhetorical pattern is constructed around them, i.e. whereby the evaluation itself becomes the subject of a given section of text. Evaluative ‘that’ clause constructions and the structures that arise around them often stretch across several paragraphs. Hence, they are cohesive devices. First and foremost, established structures often include lexical and grammatical features linking them together. Meanwhile, coherence is born of the interaction between different rhetorical structures. In a variety of manners, these structures guide the reader, helping them better to understand the relationships that become established between two or more statements. The structures take into account the opinions of a perceived reader, while simultaneously presenting the writer’s own notions of how matters should be understood.
Analysis has revealed that those students who received the higher eximia grade used more established structures surrounding evaluative ‘that’ clause constructions and with greater frequency that those students who received the lower lubenter grade.
