Kuinka lääkärit korjaavat kysymyksiään? Kysymysten uudelleenmuotoilu monikulttuurisilla lääkärin vastaanotoilla

• Jenny Paananen Turun yliopisto

Avainsanat: lääkäri–potilas-vuorovaikutus, kysyminen, vierusparirakenne, itsekorjaus, suomi toisena kielenä, monikulttuurinen vuorovaikutus, puheen uudelleenmuotoilu

Abstrakti

Artikkelissa paneudutaan tilanteisiin, joissa lääkäri kysyy yhden sekvenssin sisällä samaa asiaa useaan kertaan. Tavoitteena on selvittää, millaisissa tilanteissa kysymys esitetään uudestaan, millaisia muutoksia kysymyksiin tehdään ja mitä uudelleenmuotoilu kertoo suuntautumisesta meneillään olevaan vuorovaikutukseen. Aineisto koostuu viidestäkymmenestä yleislääkärin vastaanotosta, joissa joko lääkäri tai potilas puhuu suomea toisena kielenä. Metodina on keskustelunanalyysi.

Lääkärit uudelleenmuotoilevat kysymyksensä, kun kysymys–vastaus-vieruspari ei toteudu odotuksenmukaisesti, vaan kysymystä seuraa 1) lääkärin tulkinnan mukaan epärelevantti vastaus, 2) tauko tai 3) potilaan esittämä korjausaloite. Itsekorjauksen näkö­kulmasta katsottuna uudelleenmuotoilu tapahtuu siis joko kolmannessa posi­tiossa, siirtymävaiheessa tai keskustelukumppanin aloitteesta. Kahdessa jälkimmäisessä tyypissä lääkäri siirtyy suoraan kysymyksen uudelleenmuotoiluun, mutta epärelevanttia vastausta seuraava kolmannen position korjausvuoro alkaa usein samanmielisyyttä ilmaisevalla minimipalautteella joo tai niin, jota seuraa kontrastia osoittava partikkeli mutta. Kaavan joo mutta avulla lääkäri välttää potilaan vastauksen kumoamisen ja yllä­pitää potilaan roolia oman itsensä asiantuntijana mutta ohjaa samalla keskustelun takaisin haluamaansa suuntaan.

Lääkärit näyttävät olevan kielellisen epäsymmetrian suhteen valmiustilassa: kun kysymystä ei seuraa odotetunlainen vastausvuoro, lääkärit eivät tyydy ainoastaan toistamaan kysymystä vaan muokkaavat sen sanastoa, rakennetta, kieliasua ja prosodiaa helpommin ymmärrettäviksi sekä havainnollistavat kysymystään elein ja selityksin. Toisaalta ymmärrysongelmat pyritään peittämään ja ratkaisemaan implisiittisesti, jotta keskustelunkulku pysyy sujuvana eikä kieli nouse huomion kohteeksi.

 

How physicians modify their questions? Physician’s reformulated questions in multicultural primary-care consultations

Focusing on conversation analysis, this article examines sequences in multicultural primary-care consultations in which the physician asks the same question more than once. The aim is to examine why the question is asked again, how the questions are reformulated, and what the changes reveal about the physicians’ orientation to the conversation. The data consists of 50 consultations in which either the physician or the patient speaks Finnish as a second language.

Question reformulation occurs when the question is not followed by a relevant answer turn but one of the following: 1) the patient’s answer is considered unsuitable in relation to the question, 2) there is a pause after the question, and 3) the patient responds with an open-class repair initiator. From the viewpoint of self-correction, questions are reformulated in the third position, in the transition space, or after an overt request for repair. In the third position, the question turn often starts with joo mutta (‘yeah but’). This article proposes that joo mutta is a way to avoid overruling the patient’s answer while redirecting the conversation.

The changes in the questions indicate that physicians often acknowledge the linguistic asymmetry in the conversation. They modify the vocabulary, syntactic structure, and prosody of their questions, and illustrate their modified questions with gestures and explanations. However, to ensure progressivity, any possible linguistic problems are handled implicitly in the reformulation.