Kolme polkua huono-osaisuuteen – oikeuspsykiatristen potilaiden laitosurat, yhteiskunnallinen asema ja paranoidisuus
Avainsanat:
Oikeuspsykiatriset potilaat, laitosura, yhteiskunnallinen asema, latentti luokka-analyysiAbstrakti
Tutkimuksessa selvitettiin 1) millaisiin ryhmiin oikeuspsykiatriset potilaat jakautuvat hoito- ja rikosrekisterihistoriansa perusteella, 2) millaisia eroja näiden ryhmien välillä on lapsuuden ja aikuisuuden huono-osaisuudessa sekä paranoidisuuden diagnosoinnin yleisyydessä ja 3) onko lapsuuden ja aikuisuuden huono-osaisuuden indikaattoreiden välisissä yhteyksissä ryhmäkohtaisia eroja. Aineiston (n=218) lähteinä ovat 2000-luvulla mielentilatutkimuksessa olleiden ja tahdosta riippumattomaan hoitoon määrättyjen henkilöiden 1) mielentilatutkimuslausuntoja, 2) Terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisterin psykiatristen sairaalahoitojaksojen tietoja ja 3) aiempien rikosten ja rangaistusjaksojen tietoja. Laitoshoitourat ja niihin liittyvät tilastolliset yhteydet on analysoitu latentin luokittelu- ja polkumallianalyysin avulla. Potilaat jakautuvat kolmeen ryhmään aikaisemman psykiatrisen hoidon ja rikosseuraamusten perusteella. Mielenterveyspotilaiden ryhmä (n=79) profiloituu työmarkkinoiden ulkopuolella oleviksi ja aikaisemmin psykiatriseen sairaalahoitoon tukeutuneiksi henkilöiksi. Rikostaustaisten ryhmän (n=79) muodostavat toistuvasti rikosseuraamusjaksoilla ja psykiatrisessa sairaalahoidossa olleet henkilöt. Ryhmän jäsenyys on yhteydessä pitkittyneeseen huono-osaisuuteen ja paranoidiseksi arvioimiseen. Näkymättömien ryhmän (n=60) muodostavat henkilöt, joiden mahdollinen psykiatrinen hoito on rajautunut avohoitoon. Noin kolmannes oikeuspsykiatrian potilaista on elänyt jo lapsena huono-osaisessa asemassa, ja heidän käyttäytymistään on arvioitu poikkeavaksi sekä rikosoikeudellisin että lääketieteellisin kriteerein.
