Elinikäinen oppiminen ja yksilöivä valta

• Antti Saari Tampereen yliopisto

DOI: https://doi.org/10.33336/aik.88470

Avainsanat: elinikäinen oppiminen [http://www.yso.fi/onto/yso/p6262], hallinta [http://www.yso.fi/onto/yso/p506], valta [http://www.yso.fi/onto/yso/p2551], itsereflektio [http://www.yso.fi/onto/yso/p26772], yksilö [http://www.yso.fi/onto/yso/p9260], halu [http://www.yso.fi/onto/yso/p4174], uhraaminen [http://www.yso.fi/onto/yso/p10265], psykoanalyyttiset teoriat [http://www.yso.fi/onto/yso/p5867], itsehallinto [http://www.yso.fi/onto/yso/p7105], vapaus [http://www.yso.fi/onto/yso/p4064], työelämä [http://www.yso.fi/onto/yso/p16262], Aikuiskasvatuksen vuoden tiedeartikkelit

Abstrakti

Elinikäistä oppimista hallitaan houkuttelemalla yksilöä suhtautumaan omaan elämäänsä ja oppimiseensa yrittäjämäisesti. Tämä hallinta pyrkii rajaamaan yksilön tapoja tunnistaa elinikäisessä oppimisessa oman vapautensa ja tavoitteidensa toteutuminen. Usein tämän kaltaista yksilöivää vallankäyttöä on tarkasteltu foucault’laisen hallintavallan näkökulmasta. Tällöin ei kuitenkaan ole kysytty, miten ihminen sisäistää elinikäisen oppimisen ideologian. Artikkelissa tarkastellaan tätä vallan sisäistymisen problematiikkaa Slavoj Žižekin psykoanalyyttisen ideologiakritiikin ja erityisesti halun käsitteen avulla. Analyysissä tuodaan esiin uhrauksen logiikka ja halun kaksoissidos kahtena keskeisenä tapana ohjata halua elinikäisessä oppimisessa.