Akateemisen työn merkityksellisyys ja yliopiston muuttuvat vaatimukset

• Katriina Tapanila Tampereen yliopisto https://orcid.org/0000-0002-1361-5413

DOI: https://doi.org/10.33336/aik.91046

Avainsanat: yliopistot [http://www.yso.fi/onto/yso/p10895], merkityksellisyys, merkitys (tärkeys) [http://www.yso.fi/onto/yso/p7010], identiteetti [http://www.yso.fi/onto/yso/p9743], tieteenalat [http://www.yso.fi/onto/yso/p352], uudistukset [http://www.yso.fi/onto/yso/p6795]

Abstrakti

Julkinen valta vaatii yliopistoilta yhä enemmän taloudellisen hyödyn tuottamista ja kilpailukyvyn vahvistamista. Suoritteiden ja tehokkuuden korostaminen on kuitenkin nähty ristiriitaisena yliopistojen sivistystehtävän kanssa, ja se on vähentänyt yliopistohenkilöstön työssään kokemaa merkityksellisyyttä. Tarkastelen kasvatustieteitä, lääke- ja biotieteitä sekä kielitieteitä edustavien tutkija-opettajien työssään kokemaa merkityksellisyyttä ja sen muutosta. Kysyn, millaisia merkityksiä he antavat työlleen, miten ja mistä asioista he rakentavat työnsä merkityksellisyyttä ja miten he sovittavat yhteen omia identifikaatioitaan ja yliopistotyölle asetettuja vaatimuksia. Aineistona on teemakirjoittamisen menetelmällä kerätyt tutkija-opettajien kirjoittamat kuvaukset heidän suhtautumisestaan työhönsä ja yliopistossa tapahtuneisiin muutoksiin. Tutkija-opettajat rakensivat työnsä merkityksellisyyttä edistämällä tiedettä, kasvattamalla ja sivistämällä opiskelijoita, vaikuttamalla yhteiskuntaan ja vaalimalla yliopistoyhteisöä. Sivistyseetokseen identifioituneet kasvatus- ja kielitieteilijät kokivat oman työnsä arvostuksen heikentyneen mitattavia tuloksia korostavassa yritysmäisessä yliopistossa ja sen myötä myös kokemansa työn merkityksellisyyden vähentyneen. Jos yliopisto ohjaa työntekijöitään sitoutumaan pääosin oman uran edistämiseen tuottamalla julkaisuja ja hakemalla rahoitusta, se ei välttämättä kykene tuottamaan siltä odotettavaa yhteiskunnallista hyötyä, laatua ja vaikuttavuutta.