Osallistumistutkimuksen pienistä yksityiskohdista
Abstract
”Tarvitaan tutkimusta, joka mittailee kulisseja, siis yhteiskuntaa, ja sellaista joka katselee niiden lomasta, niissä ja niiden takana liikkuvia ihmisiä... Kuka tietää, vaikka tätä kautta tietäisimme tulevaisuudessa värikkäämmin jotain myös osallistumisen ilmiöstä.”
Jukka Tuomisto (1994) on äskettäin huomauttanut aiheellisesti siitä, että osallistumistutkimuksessakin pitäisi etsiä uusia ja mielenkiintoisia lähestymistapoja tutkia kohdettaan. Epäilyttäviä sivumerkityksiä herättävää sanontaa käyttäen osallistumistutkimuksessa olisi saatava aikaan rakennemuutos. Tässä yhteydessä kirjoittaja viittaa Mannisen (1989) ja Eskolan ja Suorannan (1993) juttuihin, joissa osallistumistutkimusta yritetään nähdä edes jossain määrin uudenlaisista menetelmällisistä ja teoreettisista näkökulmista.
Aina kannattanee pohtia kuitenkin sitä, mitä uudella missäkin yhteydessä tarkoitetaan. Kuten viimeksi (Suoranta 1994) olen yrittänyt vihjata, osallistumistutkimuksessakaan ymmärtävä tai laadullinen lähestymistapa, jossa kaikkein yleisimmin sanottuna osallistumista tutkitaan osallistujien omista lähtökohdista ja nämä pyritään ottamaan myös huomioon tutkimuksessa, ei sittenkään ole kovin uusi keksintö. Pikemminkin taitaa olla niin, ettei tämäntapaista tutkimusta ole vain nähty – eikä näin ollen paljon tehtykään – muilta menetelmällisiltä muodeilta ja metodologisilta uskomuksilta.
