Asiantuntijuus arvioinnissa

• Vesa Huotari

DOI: https://doi.org/10.33336/aik.93294

Abstract

1990-luvun alussa Rossi (1990, 7) uskoi arvioinnin tarjoavan jännittävimmän ajateltavissa olevan uran nuorelle sosiaalitieteilijälle. Vajaat kymmenen vuotta myöhemmin olikin arvioinnin osaajia ilmestynyt siinä määrin, että tilanne toi Ahosen (1998) mieleen etiopialaisen kaupungin markkinat ja sen hunajaosastolla pörräävät kärpäset. Hän puhuukin arviointihurmiosta. Sen yhtenä seurauksena on ollut arvioinnin käsitteen hämärtyminen. (Ahonen 1998, 257–259)