Elinikäisen oppimisen Panopticon

• Antti Saari

DOI: https://doi.org/10.33336/aik.93720

Abstract

Kirjoittaja tuo elinikäisestä oppimisesta käytyyn kriittiseen keskusteluun sitä täydentävän, valtateoreettisen näkökulman, joka nojaa Michel Foucaultin ja foucault’laisten kasvatustieteilijöiden tuotantoon. Tätä foucault’laisen elinikäisen oppimisen analyysiä hän luonnehtii Kenneth Wainia lainaten epäilyn politiikaksi. Se etsii vallankäyttöä juuri sieltä, missä sen olemassaolo vahvimmin kielletään. Elämme modernissa Panopticon-yhteiskunnassa, jonka tarkoituksena on tuottaa ja lisätä yksilön hyödyllisiä voimia ja joka hyvää elämää määritellessään ulottuu myös yksityisen elämän alueelle.