Sopeuttavaa sivistystyötä?

• Jyri Manninen https://orcid.org/0000-0003-0289-3175

DOI: https://doi.org/10.33336/aik.93879

Avainsanat: vapaa sivistystyö [http://www.yso.fi/onto/yso/p12170], aikuiskasvatus [http://www.yso.fi/onto/yso/p10754], elinikäinen oppiminen [http://www.yso.fi/onto/yso/p6262], aikuisopiskelu [http://www.yso.fi/onto/yso/p10753], työelämä [http://www.yso.fi/onto/yso/p16262]valmiudet, sopeutuminen [http://www.yso.fi/onto/yso/p6137], vaikutukset [http://www.yso.fi/onto/yso/p795], sosiaalinen pääoma [http://www.yso.fi/onto/yso/p8998], kriittisyys [http://www.yso.fi/onto/yso/p15653], yhteiskuntakritiikki [http://www.yso.fi/onto/yso/p19297], oppimiskäsitykset [http://www.yso.fi/onto/yso/p6332], selviytyminen [http://www.yso.fi/onto/yso/p11867], Aikuiskasvatuksen vuoden tiedeartikkelit

Abstrakti

Välittömien oppimistulosten lisäksi vapaalla sivistystyöllä on yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan kannalta myös laajempia vaikutuksia, kuten henkinen hyvinvointi ja itsensä toteuttaminen. Vaikutukset ovat kuitenkin enimmältään sopeuttavia, vallitsevaa tilannetta ja korkeintaan rauhallista kehitystä tukevia. Vapaa sivistystyö – ja aikuiskasvatus yleisemminkin – näyttäisi kadottaneen kriittisen, yhteiskunnan ja yksilön muutosta tavoittelevan roolin, joka sillä oli vielä 1800-luvun lopulla. – Artikkeli pohjautuu tutkimukseen, jossa kartoitettiin vapaan sivistystyön oppilaitoksissa vuonna 2007 opiskelleiden aikuisten kokemia koulutukseen osallistumisen aikaansaamia laajempia vaikutuksia.