Työnohjaus ihmissuhdeammateissa oppimisprosessina

• Singa Sandelin Åbo Akademi

DOI: https://doi.org/10.33336/aik.96442

Abstract

Artikkelissa tarkastellaan klassisen työnohjauksen (supervision) käsitettä ja sisältöä ammatillisen identiteetin kasvun välineenä. Työnohjauksen leviäminen muillekin kuin hoitotyön alueelle edellyttää sen tehtävän selkiinnyttämistä kunkin ammatin koulutuksessa tai jatkokoulutuksessa, varsinkin ihmissuhdeammateissa. Työnohjausta käsitellään oppimisprosessina jossa juuri prosessien tarkastelu kehittyy. Dynaamisen työnohjauksen oppimistavoitteita tarkastellaan lähinnä työnohjaajan tehtävien kannalta Fleming & Benedekin mallin valossa. Esimerkkinä käytetään opettajankoulutusta, jossa tämänkaltainen työnohjaus koulutusvaiheessa edistäisi ammatillisen identiteetin kehittymistä. Lopuksi tarkastellaan lyhyesti ammatillisen roolin objektiivisia ja ammatillisen identiteetin subjektiivisia edellytyksiä ja asetetaan työnohjaus laajempaan, työyhteisö -yhteyteen.