Avioliittokoulutus parisuhteen mielenterveystekijänä
Avainsanat:
perheet [http://www.yso.fi/onto/yso/p4363], mielenterveys [http://www.yso.fi/onto/yso/p1949], etiikka [http://www.yso.fi/onto/yso/p3166],
Abstrakti
Artikkelissa käsitellään perheen funktiota aikuisten mielenterveysyksikkönä ja tutkimusta avioliittokoulutuksen vaikutuksesta puolisoiden suhteen kehitykseen. Teoriakehyksenä on kristillinen avioliittomalli, jonka puitteissa tulkitaan parisuhteen kehitystä kahdessa avioikäryhmässä. Parisuhteen tyydyttävyyden ylläpitoon liittyy paradoksaalinen riskitekijä: Jos pysyvyys on epävarma, miksi suhteeseen kannattaisi investoida. Riskin minimoinnissa avioliittokoulutus on uusi positiivinen tekijä. Tutkimustulokset osoittavat ikäryhmien välillä suhteen kehitysvaiheisiin liittyviä eroja ja koulutuksen myönteistä vaikutusta puolisosuhteen kehitykseen. Tulkinnassa käytetään analogisesti myös Max Weberin teoriaa protestanttisesta etiikasta.
Osasto
Artikkelit
Julkaistu
May 15, 1992
Viittaaminen
Niemelä, S. (1992). Avioliittokoulutus parisuhteen mielenterveystekijänä. Aikuiskasvatus, 12(2), 92–98. https://doi.org/10.33336/aik.96806