Avioliittokoulutus parisuhteen mielenterveystekijänä

• Seppo Niemelä

DOI: https://doi.org/10.33336/aik.96806

Avainsanat: perheet [http://www.yso.fi/onto/yso/p4363], mielenterveys [http://www.yso.fi/onto/yso/p1949], etiikka [http://www.yso.fi/onto/yso/p3166],

Abstrakti

Artikkelissa käsitellään perheen funktiota aikuisten mielenterveysyksikkönä ja tutkimusta avioliittokoulutuksen vaikutuksesta puolisoiden suhteen kehitykseen. Teoriakehyksenä on kristillinen avioliittomalli, jonka puitteissa tulkitaan parisuhteen kehitystä kahdessa avioikäryhmässä. Parisuhteen tyydyttävyyden ylläpitoon liittyy paradoksaalinen riskitekijä: Jos pysyvyys on epävarma, miksi suhteeseen kannattaisi investoida. Riskin minimoinnissa avioliittokoulutus on uusi positiivinen tekijä. Tutkimustulokset osoittavat ikäryhmien välillä suhteen kehitysvaiheisiin liittyviä eroja ja koulutuksen myönteistä vaikutusta puolisosuhteen kehitykseen. Tulkinnassa käytetään analogisesti myös Max Weberin teoriaa protestanttisesta etiikasta.