Mihin koulutustarve perustuu?

aikuisten ammatillisen lisäkoulutuksen tarpeesta työelämässä

• Heikki Silvennoinen Turun yliopisto https://orcid.org/0000-0001-8304-0021
• Päivi Naumanen Turun yliopisto https://orcid.org/0000-0002-2815-535X

DOI: https://doi.org/10.33336/aik.96891

Avainsanat: koulutustarve [http://www.yso.fi/onto/yso/p9233], ammattitaito [http://www.yso.fi/onto/yso/p9365], haastattelututkimus [http://www.yso.fi/onto/yso/p10632], tasa-arvo [http://www.yso.fi/onto/yso/p2399]

Abstrakti

Artikkelissa tarkastellaan työvoiman kokemaa koulutustarvetta 4000 aikuisen haastatteluaineiston avulla. Vuonna 1990 1,3 miljoonaa aikuista tarvitsi omasta mielestään ammattitaitoa kehittävää tai uraa edistävää koulutusta. Useimmin lisäkoulutusta tarvitsevat ne, joilla sitä jo muutoinkin on eniten ja jotka ovat hankkineet myös aikuisiällä sitä kaiken aikaa lisää. Vakioimalla työtä kuvaavat ominaisuudet ja koettu koulutustarve, saadaan neljä koulutustarveryhmää. Kaksi ryhmistä, ”koulutusta tarvitseva eliitti” ja ”koulutusta tarvitsematon eliitti” luokittuvat parempiosaisiksi. Toiset kaksi ryhmää, ”taistelijat” ja ”alistetut”, ovat työnsä puolesta selvästi huonommassa asemassa. Ryhmien sukupuolijaot ovat selkeät: ”huonompien” töiden väki on kokemistaan tarpeista riippumatta naisia; sen sijaan "paremmissa" töissä työskentelee enimmäkseen miehistä koostuva eliitti. Naisvaltaiset ryhmät taas jakautuvat kahtaalle: alemmista toimihenkilöistä koostuva taistelijoiden ryhmällä näyttää olevan painetta tehdä eroa alistettuihin duunarisisariinsa, jotka lienevät melko lailla vieraantuneita koko koulutuselämästä.