Vol. 14 No. 1 (2007): Narratiivisuus folkloristiikassa

Tutkimus, jossa tarkastellaan kertomuksia ja niiden merkitystä ihmisten elämässä, on 1980-luvulta alkaen yleistynyt monilla aloilla, esimerkiksi psykologiassa, yhteis- kuntatieteissä, kasvatustieteissä sekä terveyden ja sairauksien tutkimuksessa. Tässä narratiivisessa tutkimuksessa kertomuksia on luonnehdittu inhimillistä ajattelua ja toimintaa jäsentäviksi välineiksi, joiden avulla voidaan ymmärtää menneisyyttä ja suuntautua tulevaisuuteen, rakentaa yksilöiden ja yhteisöjen identiteettiä sekä luoda vuorovaikutussuhteita ihmisten välille. Muiden alojen kiinnostus kertomuksiin ja kerronnallisuuteen on vaikuttanut myös folkloristeihin niin, että nämä ovat alkaneet pohtia oman alansa ja omien näkökulmiensa paikkaa narratiivisen tutkimuksen kentässä. Tässä Eloren teemanumerossa esitellään uutta folkloristista kerronnantutkimusta eli kirjoituksia, joissa folkloristiikan näkö- kulmasta tarkastellaan erilaisten kertomusten ominaispiirteitä ja tehtäviä kulttuurissa ja ihmisten elämässä.