Ihmisen ja eläimen suhteesta varhaisessa kreikkalaisessa ajattelussa
DOI:
https://doi.org/10.30666/elore.79051Abstrakti
Toisenlajisia eläimiä huomioiva ja mm. kasvissyöntiä puolustava ajattelu on antiikinfilosofiassa omalaatuinen jatkumo, joka ulottuu esiklassiselta kaudelta myöhäisantiikkiin.
Tutkin artikkelissani tämän ajattelun suhdetta varhaisempaan kreikkalaiseen kulttuuriperinteeseen,
jonka ilmauksina tarkastelen arkaaista runoutta, mytologiaa ja uskonnollisia
rituaaleja. Eläinmyönteisistä filosofeista esimerkeikseni olen poiminut Empedokleen (n.
490–430 eKr.) ja Plutarkhoksen (n. 45–125 jKr.).
Lähtökohtanani on ihmetys, jota Plutarkhoksen voimakkaat eläinten tappamista
vastustavat tekstit herättävät antiikin perinteisesti hyvin antroposentriseksi miellettyä
taustaa vasten. Plutarkhoksen osoittamia jälkiä pitkin etenen ajassa taaksepäin, esisokraatikko
Empedokleeseen. Näiden kahden filosofin ajattelusta nostan esiin erityisesti
oikeudenmukaisuuteen sekä ihmisten ja muiden eläinten sukulaisuuteen ja kosmiseen
kohtalonyhteyteen liittyviä teemoja.
Artikkelini jälkimmäisessä osassa tutkin eläinmyönteisten filosofien taustalla mahdollisesti
vaikuttavaa kollektiivista perinnettä. Tarkastelen eläinhahmoja ja eläinmetaforien
käyttöä varhaisessa runoudessa, esimerkkeinäni otteita Homerokselta ja kuorolyyrikko
Alkmanilta (600-luku eKr.). Runokuvien rinnalla jäljitän kreikkalaisen mytologian välittämää
kuvaa eläimistä, erityisesti eläinten ja jumalien suhdetta. Jäljitystä pohjustavat
esimerkit Zeuksen eläimellisistä muodonmuutoksista sekä havainto kreikan ”eläintä”
merkitsevän ζῷον-sanan semanttisesta avaruudesta, joka kattaa toisenlajisten eläinten
lisäksi niin ihmiset kuin jumalat.
Lopuksi tarkastelen kahta uskonnollista rituaalia, spartalaista nuorten neitojen
kuororituaalia ja attikalaista Artemis Brauronian karhujuhlaa, joissa eläinmetaforiikka
syvenee kohti metamorfoosia, samaistumista toisenlajiseen eläimeen ja muuntumista
toiseksi rituaalin tilassa. Johtopäätöksenä esitän, että arkaaisen kreikkalaisen kasvatuksen perustana toimiva ja erityisesti rituaalisissa yhteyksissä hyödynnetty mimesiksen
ajatus sekä edellytti että ruokki kykyä samaistua toiseen, myös toiseen eläimeen, ja että
kaikuja tästä syvästä yhteyden tunteesta voidaan tavoittaa esimerkiksi Empedokleen ja
Plutarkhoksen ajattelussa.
Tiedostolataukset
Julkaistu
Viittaaminen
Numero
Osasto
Lisenssi
Lehti noudattaa ns. timanttista avoimen julkaisemisen mallia: lehti ei peri maksuja kirjoittajilta ja julkaistut tekstit ovat välittömästi avoimesti saatavana tiedelehtien Journal.fi-palvelussa. Toimittamalla artikkelin Eloreen julkaistavaksi kirjoittaja suostuu syyskuusta 2024 alkaen siihen, että teos julkaistaan CC BY 4.0 –lisenssillä.Lisenssin mukaan muut saavat kopioida, välittää, levittää ja esittää tekijänoikeuksiin kuuluvaa teosta sekä sen pohjalta tehtyjä muokattuja versioita teoksesta vain, jos he mainitsevat lisenssin, alkuperäisen julkaisun (linkki tai viite) ja kirjoittajan alkuperäisenä tekijänä. Kaikki tehdyt muokkaukset on ilmoitettava.
Tekstien tekijänoikeus säilyy kirjoittajilla ja julkaistun version rinnakkaistallennus on sallittua. Tämä koskee myös ennen syyskuuta 2024 julkaisuja tekstejä. Rinnakkaistallenteessa tulee näkyä Eloren julkaisutiedot.
Julkaistujen artikkeleiden metadatan käyttölisenssi on Creative Commons CC0 1.0 Universal.
