Ihmisen ja eläimen suhteesta varhaisessa kreikkalaisessa ajattelussa

Kirjoittajat

  • Liisa Kaski

DOI:

https://doi.org/10.30666/elore.79051

Abstrakti

Toisenlajisia eläimiä huomioiva ja mm. kasvissyöntiä puolustava ajattelu on antiikin
filosofiassa omalaatuinen jatkumo, joka ulottuu esiklassiselta kaudelta myöhäisantiikkiin.
Tutkin artikkelissani tämän ajattelun suhdetta varhaisempaan kreikkalaiseen kulttuuriperinteeseen,
jonka ilmauksina tarkastelen arkaaista runoutta, mytologiaa ja uskonnollisia
rituaaleja. Eläinmyönteisistä filosofeista esimerkeikseni olen poiminut Empedokleen (n.
490–430 eKr.) ja Plutarkhoksen (n. 45–125 jKr.).
Lähtökohtanani on ihmetys, jota Plutarkhoksen voimakkaat eläinten tappamista
vastustavat tekstit herättävät antiikin perinteisesti hyvin antroposentriseksi miellettyä
taustaa vasten. Plutarkhoksen osoittamia jälkiä pitkin etenen ajassa taaksepäin, esisokraatikko
Empedokleeseen. Näiden kahden filosofin ajattelusta nostan esiin erityisesti
oikeudenmukaisuuteen sekä ihmisten ja muiden eläinten sukulaisuuteen ja kosmiseen
kohtalonyhteyteen liittyviä teemoja.
Artikkelini jälkimmäisessä osassa tutkin eläinmyönteisten filosofien taustalla mahdollisesti
vaikuttavaa kollektiivista perinnettä. Tarkastelen eläinhahmoja ja eläinmetaforien
käyttöä varhaisessa runoudessa, esimerkkeinäni otteita Homerokselta ja kuorolyyrikko
Alkmanilta (600-luku eKr.). Runokuvien rinnalla jäljitän kreikkalaisen mytologian välittämää
kuvaa eläimistä, erityisesti eläinten ja jumalien suhdetta. Jäljitystä pohjustavat
esimerkit Zeuksen eläimellisistä muodonmuutoksista sekä havainto kreikan ”eläintä”
merkitsevän ζῷον-sanan semanttisesta avaruudesta, joka kattaa toisenlajisten eläinten
lisäksi niin ihmiset kuin jumalat.
Lopuksi tarkastelen kahta uskonnollista rituaalia, spartalaista nuorten neitojen
kuororituaalia ja attikalaista Artemis Brauronian karhujuhlaa, joissa eläinmetaforiikka
syvenee kohti metamorfoosia, samaistumista toisenlajiseen eläimeen ja muuntumista
toiseksi rituaalin tilassa. Johtopäätöksenä esitän, että arkaaisen kreikkalaisen kasvatuksen perustana toimiva ja erityisesti rituaalisissa yhteyksissä hyödynnetty mimesiksen
ajatus sekä edellytti että ruokki kykyä samaistua toiseen, myös toiseen eläimeen, ja että
kaikuja tästä syvästä yhteyden tunteesta voidaan tavoittaa esimerkiksi Empedokleen ja
Plutarkhoksen ajattelussa.

Tiedostolataukset

Julkaistu

2013-05-01

Viittaaminen

Kaski, L. (2013). Ihmisen ja eläimen suhteesta varhaisessa kreikkalaisessa ajattelussa. Elore, 20(1). https://doi.org/10.30666/elore.79051

Numero

Osasto

Teemanumeron artikkelit