Kotiin annettavien palveluiden asiakas- ja potilasturvallisuuden käytänteet – kyselytutkimus julkisille ja yksityisille palveluntuottajille

Kirjoittajat

• Heli Vaartio-Rajalin Åbo Akademi, terveystieteiden laitos
• Auvo Rauhala , Pohjanmaan hyvinvointialue, Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus, Hietalahdenkatu 2-4, 65130 Vaasa; Åbo Akademi/terveystieteet https://orcid.org/0000-0001-8125-5598
• Jaana Kalliokoski Pohjanmaan hyvinvointialue, Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus, Hietalahdenkatu 2-4, 65130 Vaasa https://orcid.org/0000-0002-9569-0475
• Tuija Ikonen Turun yliopisto ja Pohjanmaan hyvinvointialue, Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus, Hietalahdenkatu 2-4, 65130 Vaasa

DOI: https://doi.org/10.23990/sa.122139

Avainsanat:

kotihoito, kotisairaanhoito, potilasturvallisuus, asiakasturvallisuus

Abstrakti

Tutkimuksen tavoite oli kartoittaa kotihoidon (kotipalvelun, kotisairaanhoidon sekä kotisairaalahoidon) asiakas- ja potilasturvallisuuskäytänteitä julkisten ja yksityisten palveluntuottajien parissa Suomessa. Webropol-kysely toteutettiin vuodenvaihteessa 2021-2022. Tutkimusjoukko kartoitettiin Valverin ja THL:n rekistereistä ja kysely osoitettiin kotihoito-organisaatioiden asiakas- tai potilasturvallisuusvastaaville henkilöille. Aineisto analysoitiin IBM:n SPSS-ohjelmalla, pääasiassa Fisherin testillä.

Vastanneiden edustamista organisaatioista (n = 114) 48% tuotti sekä terveyden- että sosiaalihuollon palveluja ja 45% edusti julkisen ja yksityisen palveluntarjoajan yhteistyötä. Kotihoidon henkilöstö koostui perus- tai lähihoitajista ja sairaanhoitajista (AMK). Asiakas-potilasturvallisuussuunnitelma oli suurimmassa osassa (89%) organisaatioista, ja suunnitelman sisältö vastasi pääosin annettuja säädöksiä. Myös asiakas- tai potilasturvallisuuden vastuualueet oli niissä tavallisesti määritelty, mutta monelta osin tilastollisesti merkitsevästi useammin (p ≤ 0,001) julkisissa kuin yksityisissä palveluntuottajaorganisaatioissa. Kotihoidon asiakkaiden tai potilaiden ja heidän omaistensa osallistuminen turvallisuustyöhön mahdollistettiin pääasiassa yksilötason keinoin, kollektiiviset menettelyt olivat harvinaisempia.

Tässä aineistossa kotihoidon asiakas- ja potilasturvallisuuskäytänteet vaikuttivat rakenteiltaan noudattavan pääosin lakien vaatimuksia, etenkin julkisissa palveluntuottajaorganisaatioissa. Kotihoidon turvallisuusprosesseja on kuitenkin syytä pohtia valtakunnallisesti nyt, kun sote-integraatio edellyttää yhtenäistä asiakas- ja potilasturvallisuustyötä: miten asiakas- tai potilasturvallisuussuunnitelmissa huomioidaan turvallisuuden ulottuvuudet, palvelunsaajien osallisuus ja eri tahojen yhteistyö turvallisuuden varmentamisessa.