Kausaalisuuden arviointi sosiaali- ja terveystieteellisessä tutkimuksessa
Avainsanat:
kausaalisuus, tilastolliset menetelmät, havainnoiva tutkimus, luonnolliset koeasetelmatAbstrakti
Kausaalisuuden selvittäminen on tärkeää sekä tieteellisesti että terveyspoliittisesti. Tässä artikkelissa esittelemme keskeisiä menetelmiä kausaalisuuden arviointiin sosiaalilääketieteessä. Kliinisessä lääketieteessä voidaan käyttää kaksoissokkokoetta, mutta sosiaalitieteissä ei useinkaan voida käyttää kokeellista asetelmaa ja sokkoistaminen on tuskin koskaan mahdollista. Koeasetelmaa on hyödynnetty interventiotutkimuksissa, mutta niiden ongelmana on monesti sekä intervention että seurannan lyhyt kesto. Ekologiset ja yksilötasoiset tilastolliset yhteydet voivat antaa viitteitä kausaalisuudesta, mutta ne harvoin voivat osoittaa sitä, vaikka tietoa sekoittavista tekijöistä olisikin käytössä. Seuranta-asetelmat voivat joskus tarjota luotettavampaa tietoa kausaalisuudesta, mutta se edellyttää riittävän tarkkaa seurantatietoa ja toistomittauksia sekä ennen että jälkeen altisteen. Sisarusten vertailu antaa mahdollisuuden vakioida epäsuorasti perhetaustan vaikutusta ja identtisten kaksosten tapauksessa myös geneettisiä tekijöitä. Joissain tapauksissa syntyy myös luonnollisia koeasetelmia, jotka mahdollistavat kausaalisten yhteyksien selvittämisen. Näitä ovat esimerkiksi tietoa lakimuutoksista tai muista ajallisista muutoksista hyödyntävä erojen erotus -asetelma (difference-in-differences) ja ikärajojen tai muiden kriteerimuuttujien katkoskohtien molemmin puolin olevia henkilöitä vertaava regressioepäjatkuvuusasetelma. Viime aikoina suosituiksi ovat tulleet instrumenttimuuttujien käyttö ja näiden erityistapauksena Mendeelinen satunnaistaminen. Näihin asetelmiin liittyy kuitenkin paljon oletuksia, joiden uskottavuutta tulee arvioida. Kausaalisuuden selvittäminen sosiaalitieteissä on haasteellista, mutta usein on mahdollista löytää tutkimusasetelma, jolla päästään pelkkiä tilastollisia yhteyksiä pidemmälle. Huolimatta ongelman hankaluudesta, kausaalisuuden kriittisen pohdinnan tulisi olla olennainen osa sosiaali- ja terveystieteellisestä tutkimusta.
