Ruokaturvattomuuden yleisyys ja taustatekijät Suomessa 2019

Kirjoittajat

• Antti Kähäri Turun yliopisto
• Pirpa Sani Turun yliopisto
• Outi Pajala Helsingin yliopisto
• Satu Kinnunen Helsingin yliopisto
• Maijaliisa Erkkola Helsingin yliopisto
• Mia Hakovirta Turun yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.23990/sa.153482

Avainsanat:

ruokaturvattomuus, väestöryhmittäiset erot

Abstrakti

Vaikka suomalaisten terveys ja ravitsemus ovat kehittyneet pitkällä aikavälillä suotuisaan suuntaan, eriarvoisuus terveydessä ja ruokatottumuksissa on pysynyt suhteellisen vakaana. Viime vuosien yhteiskunnalliset muutokset, kuten koronapandemia, ruoan hintojen nousu sekä sosiaaliturvan leikkaukset, ovat nostaneet ruokaturvattomuuden yhä useammin huomion kohteeksi. Ruokaturvattomuus viittaa tilanteeseen, jossa taloudelliset resurssit eivät riitä kattamaan määrällisesti ja laadullisesti riittävää sekä sosiaalisesti hyväksyttävää ruokavaliota. Suomesta ei juurikaan ole väestötason tietoa ruokaturvattomuuden yleisyydestä.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia ruokaturvattomuuden yleisyyttä sekä siihen yhteydessä olevia tekijöitä Suomessa. Aineistona käytettiin vuoden 2019 International Social Survey Programme -kyselyä (n=991). Ruokaturvattomuutta mitattiin kysymyksellä “Kuinka usein sinä tai joku muu kotitaloudessasi joutuu jättämään väliin aterioita sen vuoksi, että rahat eivät riitä ruokaan?” Sosiodemografisia eroja tarkasteltiin sukupuolen, iän, perherakenteen, koulutuksen, työssä olemisen ja tulojen mukaan. Kuvailevien menetelmien lisäksi käytettiin logistista regressioanalyysiä. 
Taloudellisista syistä johtuvaa ruokaturvattomuutta koettiin 12,7 prosentissa kyselyyn vastanneista kotitalouksista. Ruokaturvattomuus oli yhteydessä etenkin pienituloisuuteen ja yksinhuoltajuuteen sekä yksin asumiseen. Jatkossa ruokaturvattomuuden esiintyvyyttä tulisi seurata väestötasolla tarkemmin mittarein. Tämä on erityisen tärkeää, kun huomioidaan viimeaikainen elinkustannusten nousu sekä sosiaaliturvan leikkaukset.