Tarinallisuus ja terveystutkimus
DOI:
https://doi.org/10.23990/sa.154653Abstrakti
Narratiivinen lähestymistapa on viime vuosina noussut voimakkaasti esiin niin terveystutkimuksessa kuin muillakin ihmistutkimuksen aloilla. Se ei kuitenkaan ole mikään yhtenäinen teoreettinen tai metodinen koulukunta.
Artikkelissa hahmottelen aluksi "ontologisen tarinallisuuden" käsitekehikkoa, jonka avulla voidaan jäsentää narratiivisen tutkimuksen kirjoa ja asettaa erilaisia tutkimuksia keskinäiseen yhteyteen. Käsitekehikossa erotellaan toisistaan kommunikoitu kertomus, tajunnallinen sisäinen tarina ja eletty draama – näiden kaikkien nähdään kantavan narratiivisia merkitysrakenteita.
Käsitekehikon avulla jäsentäen esittelen narratiivista sairauksiin liittyvää tutkimusta. Osa näistä kohdistuu sairauden aiheuttamiin "sisäisen tarinan" muutosprosesseihin, osa potilaiden tapaan kertoa sairauteensa liittyvistä asioista, osa kartoittaa tiettyä sairautta koskevaa sosiaalista tarinavarantoa, ja osa on kiinnostunut sairauteen ja sen hoitoon liittyvästä elävän elämän draamasta. Metodit vaihtelevat tutkimuskohteiden myötä.
