Sosiaalinen hyvinvointi turvaa terveyttä

Kirjoittajat

• Päivi Fadjukoff
• Sakari Kainulainen Diakonia-ammattikorkeakoulu https://orcid.org/0000-0002-1009-5184
• Jari Pirhonen Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta ja Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikkö https://orcid.org/0000-0002-8889-6432
• Terhi Saaranen Itä-Suomen yliopisto, terveystieteiden tiedekunta, hoitotieteen laitos https://orcid.org/0000-0002-0883-6377
• Heli Valokivi Jyväskylän yliopisto, humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Gerec https://orcid.org/0000-0003-3370-0508
• Anneli Vauhkonen Itä-Suomen yliopisto, terveystieteiden tiedekunta, hoitotieteen laitos https://orcid.org/0000-0002-1023-9221

DOI: https://doi.org/10.23990/sa.111453

Avainsanat:

hyvinvointi, sosiaalinen kehitys, haittavaikutus, pandemia

Abstrakti

Ihmisen hyvinvointi on moniulotteinen ilmiö, joka ei ole pelkistettävissä yksilötasolle ja hyvän terveyden käsitteisiin. Liittyminen ja yhteenkuuluvuus toisiin on ihmisen keskeinen perustarve, ja tässä katsausartikkelissa jäsennämme niitä eri näkökulmia, joita eri tieteenalat ja tarkastelutavat tarjoavat sosiaalisen hyvinvoinnin ymmärtämiseksi. Sosiaalinen hyvinvointi rakentuu ja muovautuu koko elämän ajan yksilön vuorovaikutuksessa ryhmänsä, yhteisöjensä ja yhteiskunnan kanssa. Yksilöiden välisten erojen lisäksi myös yhteiskunnat eroavat keskimääräisestä hyvinvoinnistaan, samoin eri väestöryhmät ja yhteisöt yhteiskunnan sisällä. Sosiaalista hyvinvointia voidaankin arvioida myös globaalista näkökulmasta kansakunnan, etnisyyden ja väestön suhteellisena taloudellisena ja kulttuurisena asemana. Kuuluminen välittävään omaan ryhmään on ratkaiseva tekijä yksilön hyvinvoinnin ja toimintakyvyn kannalta. Sosiaalista hyvinvointia voidaan näin ollen ymmärtää kokonaisuutena vain monitieteisesti tarkastellen.

 

Sosiaalinen hyvinvointi on yksilötasolla usein varsin pysyvää, myös kumulatiivisen luonteensa vuoksi; onnistunut psykososiaalinen kehitys mahdollistaa luottamuksen ja tukevat ihmissuhteet, jotka puolestaan tukevat edelleen hyvinvointia. Kriisissä sosiaalinen hyvinvointi voi kuitenkin yhtäkkiä muuttua, jos sen tärkeät tukirakenteet romahtavat. Pandemia-ajan tiukkojen rajoitusten seuraukset osoittavat, että sosiaalisen hyvinvoinnin on oltava ytimessä terveys- ja sosiaalipalveluja järjestettäessä. Kapealla ja lyhytnäköisellä sairauksien ehkäisyllä voikin olla vakavia kielteisiä vaikutuksia sosiaaliseen hyvinvointiin, mikä puolestaan heikentää terveyttä lisäten sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän taakkaa.