Pituuden sosiaaliset taustatekijät Suomessa
Abstract
Perimän ohella ihmisen pituuteen vaikuttavat elinolot. Aikaisemmissa tutkimuksissa on selvitetty pituuden alue-eroja, mutta sosioekonomisia eroja ei ole Suomessa tutkittu juuri lainkaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä sosiaaliset taustatekijät ovat yhteydessä pituuteen ja miten yhteys vaihtelee sukupuolen ja syntymäkohortin mukaan. Tuloksia verrataan aikaisempiin tutkimuksiin ja selvitetään, kuinka väestön keskipituus ja alueelliset erot ovat kehittyneet 200 vuoden aikana. Aineistona on Tilastokeskuksen vuoden 1994 Elinolotutkimus, joka on edustava otos 15 vuotta täyttäneestä Suomessa asuvasta laitosten ulkopuolisesta väestöstä (N=8650).
Syntymäkohortin mukaan pituus oli kasvanut tasaisesti 1900-luvun aikana sekä miehillä että naisilla. Useat sosiaaliset taustatekijät olivat yhteydessä pituuteen. Itä- ja Pohjois-Suomessa väestön keskipituus oli alempi kuin Etelä- ja Länsi-Suomessa. Alueellisten pituuserojen perusrakenne näyttää säilyneen hyvin samanlaisena 200 vuoden aikana. Lisäksi tässä tutkimuksessa havaittiin, että pituuteen ovat yhteydessä koulutus, äidinkieli, lapsuuden elinolot ja miehillä myös varhainen työn aloittaminen. Alueelliset ja koulutusryhmittäiset pituuserot eivät vaihdelleet syntymäkohortin mukaan. Tulokset osoittavat, että Suomessa esiintyi vielä 1970-luvulla sosioekonomisia pituuseroja. Pituus on yksinkertainen indikaattori, joka on väestötasolla edelleen käyttökelpoinen elinolojen, etenkin lapsuuden olosuhteiden osoitin.
